Itsenäinen?

Moikka!
Muutama päivä sitten psykologian tunnilla opettaja pyysi oppilaita kuvailemaan nykynuoria yhdellä sanalla. Suosittuja sanoja olivat "laiska", "hemmoteltu", "tyhmä", "lihava", ja "itserakas". Mun sanavalinta oli "itsenäinen".
Niin siirappiselta kuin se kuulostaakin, mielestäni olen tämän vaihtovuoden aikana kasvanut hurjasti ihmisenä. Minusta on tullut paljon vahvempi ja juurikin itsenäisempi. En aikaisemminkaan ihan avuton ole ollut, mutta helposti olen pyytänyt vanhemmilta apua joissakin asioissa. Täällä ollessani olen tiukan paikan tullen apua pyytänyt, mutta jos asia on yksin ratkaistavissa, pyrin hoitamaan sen itse. Toki on hyvä osata pyytää apua, mutta olen myös oppinut itse selvittämään asioita ja ratkaisemaan ongelmia. Silloin syyskuussa mulle iski pieni paniikki siitä, että mitä teen esimerkiksi lentokentillä yksin kulkiessa. Pelkäsin eksymistä, matkatavaroiden hukkaamista tai lentolipun vessanpönttöön pudottamista. Näin kahdeksan kuukautta myöhemmin en pelkää tuollaisia asioita, vaan tiukan paikan tullen voin aina joltain kysyä apua ja hoitaa homman. Kuulostaa pieneltä, mutta olen kasvanut hurjasti. Vaikken olekaan edes kahdeksaatoista, en tunne oloani enää pikku lapseksi. Olen kypsä, olen itsenäinen.
Tänään juurikin juttelin kaverini Sirin kanssa, ja Siri sanoi juurikin samaa itsestään. Mulle itsenäistymiseen on vaikuttanut huomattavasti tämä vaihtarina olo, mutta selkeästi on Sirikin huomannut siellä kotisuomessa itsenäistymistä omalla kohdallaan. Ehkä tässä iässä alkaa ymmärtämään, että ei sitä enää olla ihan naperoita. Tottakai ollaan vielä lapsia, mutta pystytään toimimaan omillamme ja aina ei tarvitse kysyä neuvoa ja pyytää vanhempia hoitamaan jotakin asiaa.
Pienistä ja arkisista asioista huomaa, että mua ei enää jännitä joku asia tai teen jotain luonnostaan. Niinkin pieni asia kuin puhelinsoitto; jos minun piti tavata joku tuntematon tai puolituttu, mieluummin laitoin sähköpostia tai tekstiviestiä ennemmin kuin yksinkertainen puhelinsoitto. Nyt olen huomannut, että puhelinsoitto on niin paljon helpompi, ja asiat tulee hoidettua silmänräpäyksessä. Toki tähän on suuresti vaikuttanut se, että puhun englantia tauotta.
Tämä tunne on todella hyvä. Tunnen, että jos mä jotain haluan, mä pystyn sen saavuttamaan. Mulla ei ole minkäänlaisia esteitä. Jos en osaa jotain tehdä, selvitän kuinka se tehdään ja kokeilen. Jos en vieläkään onnistu, pyydän apua. Mutta ainakin yritän aluksi itse.

-roosa