Tampa, FL

Isäntäperhetieto tuli tänään! Ensi viikon perjantaina tai lauantaina suuntana Tampa, Florida. Mun isäntäperheeseen kuuluu isä, äiti, 4v poika ja lemmikkeinä kissa ja koira. En vielä kerro perheestä kauheasti, sillä en ole kysynyt heiltä, että saanko laittaa blogiin heidän nimiään tai muuta. Katselin google mapsista perheen taloa, ja jos se nyt oli oikea mitä katoin, se näytti ainakin todella ihanalta!
Tampa on Floridan kolmanneksi suurin kaupunki, ja Wikipedian mukaan siellä on asukkaita noin 502 882.

 Sää Floridassa on lämmin. Jos oikein ymmärrän, talvellakaan ei ole kylmä. Eli lämpöä luvassa!!

Mun koulu on alonso high school, mutta koulun nettisivut eivät ole maailman parhaat, joten koulun kokoa en ainakaan vielä löytänyt... Toivottavasti koulussa on paljon ihania ihmisiä ja mukavia aktiviteetteja!
Laitoin mun host perheelle äsken sähköpostia, toivottavasti vastaavat pian!

Lähtö siis noin viikon päästä, wuhuuu! Tää postaus oli nyt vähän kökkö, oon niin innoissani!!!!!!!!!!!!!!
Itkun,naurun,huudon, paniikin ja kaiken mahdollisen tunnevyöryn keskellä mä oon tällä hetkellä tosi onnellinen! Ah!

Roosa

kuulumisia

Ei vieläkään tietoa isäntäperheestä... Mua jännittää tällä hetkellä tosi paljon! Aina kun puhelin soi, nappaan sen kärppänä kouraani ja petyn, kun soittaja onkin joku tuttu eikä STS.. Tiedän että saan varmasti huikean perheen ja mun vaihtarivuodesta tulee unohtumaton, mutta en vain jaksa odottaa! Vaikka mun lähtöön olisi vielä aikaa, mutta jos tietäisi osavaltion, voisin jo alkaa elämään vaihtarielämää tutkien kyseisen osavaltion juttuja ja tutustuen isäntäperheeseen.
Oon nyt pari päivää kiusannut itteeni ja lukenut kaikkia vaihtariblogeja, jutellut parin vaihtoon lähtijän kanssa ja muutenkin haaveillut kaikkea, eikä osavaltiosta vielä tietoakaan...

Aloin jo pikkuhiljaa katteleen vaatteita ja tavaroita, mitä otan reissulle mukaan. Toki toi on vaikeeta, koska en tiedä menenkö kylmään vai lämpimään osavaltioon. Tavaroiden haalimisen lisäksi oon koko ajan ollut kavereiden kanssa. Haluan saada yliannostuksen mun ystävistä, ettei 10kk tunnu niin loputtomalta ilman suomalaisia kavereita. Ajattelinkin tähän kirjottaa nyt vähän "syvällisemmin" tästä kaverijutusta.

Mulla on täällä kotisuomessa aivan uskomattoman ihania ystäviä, jotka tulee aina oleen mun elämässä. Mulla on kaveriporukka mun luokalta yläasteelta, porukka lukiosta, sambakaverit, lapsuudenystävät täältä kotinurkilta ja vaikka mitä. Nyt tuntuu hirveeltä ajatella, että en näe näitä ihmisiä melkein vuoteen, mutta jos miettii, niin miten toi 10kk mun kaverisuhteisiin vaikuttaa? Kun tuun takasin, ne samat ihanat naamat on täällä mua vastassa! Ne ei häviä minnekään. Mä en aio hirveesti soitella tai skypetellä jenkeistä suomeen, sillä se lisää koti-ikävää ja muutenkin sekottaa mun elämää siellä, jos mulla on perhe ja ystävät siellä, ja perhe ja ystävät täällä samanaikaisesti. Toki välillä jutellaan, whatsapissa voi useinkin höpöttää, samoin facessa. Ja tietty blogista voi lukea kuulumisia.

 

Toki kavereita tulee ikävä, mutta siitä pääsee yli. Ja se on varmasti aivan ihanaa, kun takaisin tullessa näen kaverit ekaan kertaan kymmeneen kuukauteen! Silloin taas sitten tulee ikävä takaisin rapakon toiselle puolelle. Mutta siihen perehdytään sitten myöhemmin!

Näkemisiin, Rousi

blogille uusi look ja shoppailua! Hyvä fiilis!

Varmasti huomaatkin blogin uuden kuvan ja muutkin pikku muutokset. Halusin blogin banneriin uuden kuvan, ja mulla on jo vähän aikaa ollut mielessä toi kolmiosysteemi. Tekniikan ihmelapsi kun en ole, en ole sitä osannut tehdä.. Tänään pyysin isältä neuvoja, kuinka tollasen saan askarreltua ja kyllähän mä sen pikkuhiljaa osasin tehdä, melkein kokonaan itse! Tykkään muokata kuvia, tykkään tehdä kaikkea tollasta hienoo PSP8:lla, mutta en osaa. Mun älykkyys on tähän asti riittänyt Picasaan (helppo ja ilmainen kuvanmuokkausohjelma), mutta haluan jotain parempaa. Nyt sitten päätinkin, että tästä lähtien en käytä picasaa, käytän paint shop pro:ta ja opettelen kunnolla sen käytön! Tämä oli lupaus.
 
Oon tässä nyt vähän shoppaillu kaikki uusia vaatteita suurta maailmaa varten, vaikka soviittin äitin kanssa että nyt en rahaa käytä yhtään ylimääräistä...

Uudet aurinkolasit... Ne oli kyllä todella hyvässä alessa seppälässä, 2euroa! Tossa en vielä mennyt vararikkoon. :)

 

 Toi aivan ihana valko-värikäs liivi on carlingsista. Sitä en edes itse maksanut, joten ei ollut mun kukkarosta pois - tosin sekin oli alessa. Tykkään liiveistä toooooosi paljo, toi tulee oleen päällä kerran jos toisenkin..

Conversejakaan en ite maksanut ( kiitos isi :D). Sportia pekassa oli tarjouksessa 50e konsseja, joten suunnattiin sinne dadin kanssa kenkäostoksille. Converset on aina ollut, ja tulee aina olemaan, mun luottokengät. Niillä kuljetaan läpin lumen, jään, kesähelteiden ja syyssateiden. Conssit on mun ystävä. :)


Uudet vaatteet, uusi tukka, uusi Roosa!

uusi look, valmiina lähtöön!

Vieläkään ei tietoa isäntäperheestä... Kyllä se sieltä sitten joskus. Kävin eilen kampaajalla, jotta suureen maailmaan mentäessä en olisi totaalinen tarhapöllö. Oon pitkään jo haaveillut jostain astetta erikoisemmasta hiustyylistä, ja instagramissakin olen katsellut kaikkia pinkkejä ja violetteja hiuksia. Sitten minä sen tein, värjäsin pinkkiä! Ei koko päätä, latvoista vain, noin puoleenväliin hiusta.

Tykkään tosi paljon tosta väristä. Se on kuitenkin pinkki, mutta ei mikään neonväri, vaan kuitenkin hillitty - tai no, kuinka hillitty pinkki nyt voikaan olla..

Mua jännittää sellanen juttu, ett kun en tiedä tosta mun host -perheestä vielä mitään, niin mitähän ne ajattelee kun pölähdän sinne pinkki tukka hulmuten.. Hiuksethan ne on siinä missä muutkin, mutta silti pinkki on erikoisempi kuin esimerkiksi perus ruskea..

pinkki kiittää ja kuittaa, roosa

yhtä juhlaa

Mulla on aivan uskomattoman huikeita ystäviä! Mun kaverit mun luokalta yläasteelta halus järjestää mulle läksiäiset vielä ennen kun lähden. Mulle kyllä sanottiin, että en saa osallistua noitten järjestämiseen, mutta jotenkin mä löysin tieni ja sain edes tehdä salaattia :)
Mutta oli siis aivan huikeeta, paikalle ei päässyt ihan kaikki ketkä olisin sinne halunnut, mutta suurin osa pääsi kuitenkin! Mulla on tavallaan useampi eri kaveriporukka, joten on tosi hankalaa olla kaikkien kanssa samalla hetkellä, mutta läksiäisissä koitin sitäkin puuhailla ja kyllähän ne uudet luokkakaverit tutustui vanhoihin kuomiin helposti!

 Ja tietysti jenkkitunnelmaan kuului aidot ja alkuperäiset mukit! Punaiset mukit on tästä lähtien ainoa muki jota mä sallin käytettävän :)

Oon vieläkin ihan fiiliksissä, hauskanpidon sekaan mahtu itkua, draamaa, huutoa ja kaikkea mitä kuvitella voi, mutta mulle jäi vaan yks tunne koko lauantaista : ilo. Vaikka tiedän lähteväni melkein vuodeksi pois, silti mulla on täällä kotisuomessa ihana joukko ihania ihmisiä odottamassa mua.

Mun kaverit anto mulle ehkä parhaimman lahjan mitä ikinä oon saanut. Ne oli laittanut vuosien varrella otettuja kuvia meistä yhdessä valokuva-albumiin. Ada piti "puheen" samalla kun antoi mulle tota kirjaa, ja jo siinä kohdassa mun silmät alko kostuun, eikä loppua ollut havaittavissa. Yksien kansien sisälle oli saatu meidän koko historia yhdessä, aina noloista hetkistä asiallisiin tilanteisiin. Kuvia olis varmaan ollut ainakin tuhat lisää, mutta niistä oli osattu valita juuri oikeat. Kuvien väliin oli kirjoitettu tekstiä, osa omia inside -läppiä ja osa vain kommentteja kuvista. Kuvien keskelle oli laitettu lause : "friends are like stars. You don´t always see them but you know they are always there." Kuulostaa ehkä tavalliselta, mutta muhun toi jotenkin kolahtaa. Toi lause pätee meidän kaveriporukassa; jotain ei välttämättä näe puoleen vuoteen, mutta sitten kun näkee, mikään ei oo muuttunut. Hyvät kaverit pysyy, kaikesta huolimatta.
Mä tuun kantaan tota kirjaa mukanani, lukeen sitä usein ja pitämään siitä hyvää huolta. Kirjan lopussa on kaikkien kirjottamia ihania tekstejä, en tähän niitä nyt laita, mutta voin sanoa että itku tulee niitä lukiessa. Kiitos <3 
Oli pitkää tekstiä ja paljon tunteita tässä postauksessa, mutta tätä ei voi muuten kuvailla. Nyt mä oon pikkuhiljaa tajunnut, että kyllä mulle se koti-ikävä jossain vaiheessa tulee, mutta toi kirja auttaa mua selviämään siitä. Siihen on koottu muistoja, joita en ikinä unohda. Voisiko ihminen toivoa parempia ystäviä? <3 


aidolla rakkaudella, rousi 


p.s. <a href="http://www.bloglovin.com/blog/10302966/?claim=j57zb762y34">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a> 
 

heissan!

Tervetuloa mun upouuden vaihtariblogin pariin! Kerron aluksi hieman itsestäni: Olen siis 17-vuotias tyttö Tampereelta. Rakastan tanssimista ja valokuvausta. Olen harrastanut karnevaalisambaa pienestä pitäen, joten se varmasti tulee näkymään blogissani. Jos en vaihto-oppilasvuonna sambaa pysty harrastamaan, niin jotain muuta tanssilajia sitten! Valokuvaus on myös lähellä sydäntäni, joten paljon kuvia luvassa!
Mulla oli isäntäperhe Californiassa, mutta se peruuntui. Aluksi mua harmitti etten ehkä pääsekään Caliin, mutta sitten tajusin, että eihän se siitä osavaltiosta riipu! Tietysti mulle tulee huikea vuosi, riippumatta olinpaikasta. Mä itse teen mun vuodesta upean. Lähtöön on muutama viikko aikaa, ja innolla odotan tietoa isäntäperheestäni. Koko ajan tsekkaan sähköpostiani toivoen että STS:ltä (vaihto-oppilasjärjestö) on tullut jo tietoa isäntäperheestä.
Olen unelmoinut vaihtoon lähdöstä jo naperosta asti, ja vihdoin noin vuosi sitten täytin vaihtarihakemuksen. Tähän asti tää koko juttu on tuntunut musta tosi kaukaiselta ja epätodelliselta, enkä oo stressannut yhtään tai ajatellut asiaa sen syvemmin. Nyt parin viikon sisällä mä oikeesti tajusin että nyt se koittaa, kohta mä oon suuressa maailmassa kokemassa uusia ja ihmeellisiä asioita. Mun pari kaveria on jo lähtenyt vaihtoon, ja sen myötä mä oon herännyt siihen todellisuuteen että kohta se koittaa - ette tajua kuinka innoissani mä oon!
Mun kaverit kovasti kyselee, kuinka mä kestän "sitä paniikkia", mutta mulla ei oo sellasta... Mä en oo ehkä oikeesti vielä tajunnut tätä asiaa, että en näe kavereita ja perhettä kymmeneen kuukauteen. Toki ikävä tulee varmasti, mutta mulla on perhe ja kaverit siellä kohdemaassa, eli mulla ei oo mitään syytä huoleen!

 

Jäännityksellä odotellaan, mitä sähköposti tuo tullessaan! 

seuraavaan postaukseen, Roosa