viimeisiä hetkiä

Moi.
Tänään on sunnuntai. Kolmen viikon päästä sunnuntaina olen kotona. Tyhjä olo. En osannut valmistautua tälläiseen fiilikseen ollenkaan. Olen todella innoissani kotiin paluusta, sillä on kova ikävä perhettä ja kavereita, mutta silti mulla on "paha mieli".
Vaihtoon lähtö on ollut mulla suurena tavoitteena niin kauan kuin vain muistan. En usko että liioittelen, jos sanon että olen haaveillut tästä mahdollisuudesta siitä asti kun oli vaikka 12 vuotias pikku Roosa. Alitajuntaisesti olen valmistautunut tähän vuosia. Olen kerännyt rahaa, opiskellut englantia, lukenut blogeja ja keskustellut vanhojen vaihtareiden kanssa. Tämä on aina ollut sellainen päämäärä siellä kaukaisessa horisontissa. Tämä on ollut mun motivaatio koulussa; jos ei ole kiinnostanut opiskella, olen uskotellut itselleni että mun pitää opiskella, tai muuten en pääse vaihtoon. Jos mua ei kiinnostanut mennä töihin, mulla takaraivossa kuitenkin oli se joku motivaatio mulle sanomassa että mun täytyy jaksaa, jos haluan olla vaihto-oppilas. Jos mulla ei olisi ollut tätä motivaationa, tuskin olisin säästänyt niitä kaikkia rippilahjarahoja ja palkkoja tätä varten. Tuskin olisin katsonut englanninkielisiä telkkariohjemia ilman tekstityksiä vain siksi että oppisin kyseistä kieltä. Tuskin olisin lukenut wikipediasta jenkkien juhlapyhien historiasta tai kulttuurista, jos en olisi päättänyt, että jonain päivänä musta tulee vaihtari.
Nyt olen saavuttanut mun tavoitteen. Mä olen vaihtari. Oon ollut jo syyskuusta saakka. Mutta mikä mä olen kolmen viikon päästä? Olen entinen vaihtari. Mikä mun seuraava tavoite on? Mikä mua motivoi? Mihin mä valmistaudun seuraavat viisi vuotta? Tuntuu tyhjältä. Olen onnellinen, koska pian näen kaikki rakastamani ihmiset, mutta tuntuu tyhjältä. Musta tuntuu, että vaihtoon lähtö oli mulle myös tietynlainen tarve osoittaa muille että mä pystyn. Halusin olla "erilainen". Mulla oli tarve näyttää muille että mä pystyn asumaan vuoden tuntemattomassa maassa tuntemattomien ihmisten keskellä. Nyt mä olen todistanut että mä pystyn. Mitä seuraavaksi?
Silloin vaihtarina olosta haaveillessani en miettinyt ollenkaan elämää sen vaihtarivuoden jälkeen. Mun tavoite oli olla vaihtari. No, kohta se on ohi. Mikä mun seuraavaa suuri haaveeni on? Mikä on mun motivaatio, tavoite?
Tulen aina olemaan ylpeä itsestäni, ylpeä siitä että mä tosiaankin olin vaihtari. Mutta jotenkin musta tuntuu että tarvitsen jotain uutta. Askel suurempaan. Seuraava tavoite, seuraava tilanne sanoa "mä pystyn".

Roosa