space

Mä rakastan space-kuvioituja tavaroita, vaatteita, mitä vain. Aina kattelen kaikkee, missä olis space - kuvioo, tai edes jotain sen suuntaista. Tänään oltiin sitten shoppailemassa Countryside mallilla, ja mä löysin mun rakkauden. En oo ikinä eläessäni ollut näin onnellinen yhdestä tavarasta.
Käveltiin toisen vaihtarin, ranskalaisen Léan, kanssa kauppaan normaalisti. Kaupan kauimmaisella seinustalla mun nimeä huusi eräs kenkäpari. Juoksin koko kaupan läpi, kaikkien katseet kohdistuneina muhun. Siellä ne oli, vajaa $60 maksavat kengät. Kauneimmat kengät, jotka ikinä olen nähnyt.

Space -kuvio ja Vans yhdistettynä. Oon netissä nähnyt noita, mutta en konkreettisesti kaupoissa. Vansin myyjäkin sanoi, että eilen tulleesta kuormasta ei enää viikon päästä ole yksiäkään galaxykenkiä jäljellä. En yhtään ihmettele.

Ostin mä sit kyllä muutakin, uuden koulurepun ja muutaman paidan.

Mä jään nyt ihasteleen mun uusia kenkiä!
Kuulemisiin, Rousi

blender is my baby

Hejssan kanssaihmiset!
Mun host äiti Jana rakastaa smoothieita, keittoja, oikeestaan kaikkea mitä blenderillä voi aikaan saada. Kappas kummaa, mäkin oon aina tehnyt suurimman osan mun ruuista blenderillä, joten mua ei tämä intohimo haittaa alkuunkaan!
Joka ilta oon nyt tehnyt itselleni aamua varten valmiiksi smoothien. Tietenkään viikonloppuisin en tee sitä illalla valmiiksi, mutta arkena teen illalla, jottei aamulla tarvitse metelöidä blenderin kanssa kello 6.00.
Jana anto mulle luettavaks sellasen detox- kirjan, en oo vielä kuin ehkä puolessa välissä, mutta sainpahan kivoja smoothievinkkejä! Jana on siis itse ihastunut tähän kyseiseen smoothieen, ja se on tosi hyvä ja terveellinen startti päivälle!


Tässä smoothiessa on siis, vettä, jäitä jos haluaa, pinaattia, banaania, omenaa, päärynää ja sitruunan mehua. Ja hyvää tulee! Mä teen aina niin, että laitan vajaa puoli litraa vettä/ ehkä jäitä, iso kourallinen pinaattia, yksi banaani,omena ja päärynä, ja yhden sitruunan mehu. Kaikki vaan sekotetaan keskenään.

Jana osti mulle ihan ikiomaks tollasen blender pullonkin, johon siis illalla teen smoothien ja aamulla ravistan pulloa, niin pullon sisällä oleva metallipallero sekoittaa smoothien taas kuohkeaksi. Oon aivan rakastunut tohon! Kuulostaa hassulta laittaa pinaattia tollaseen, mutta sitä ei siinä maista. Eli jos et tykkää pinaatista, lupaan, ettet huomaa sitä tossa maussa! Väri on karskin vihree, mutta se ei makuun vaikuta. On oikeesti hyvää!!

Kokeilkaahan joskus tota! Samalla periaatteella voi tehdä myös hyvän marjasmoothien. Omenan ja päärynän tilalle laittaa vaikka mansikoita ja mustikoita. Kokeilin totakin, tuli namia!

Smoothie on samaa joka puolella maailmaa.
Roosa :)

teiniyhdyskunta

Tekstillä on hassu otsikko. Tiedän.
Täällä kaikki on erilaista. Ihan kaikki. Ihmisten käyttäytyminen eroaa suomalaisten käyttäytymisestä aika paljonkin. Suomessa jos kouluun tulee vaihtari, joka ei puhu sujuvaa englantia, se on todennäköisesti aina hiljaa ja yksin. Ei aina tietenkään ole näin, mutta ainakin mitä oon nähnyt, niin vaihtarille ei mennä kauheesti jutteleen, vaan odotetaan sen tulevan ensin puhumaan. Täällä joissan tapauksissa on niin että mulle ei tulla jutteleen, mutta tosi moni tulee, ihan tuntemattomat tulee silleen "hey you´re the finnish girl! so cool, what´s it like?". Tänäänkin hissan tunnilla, eräs poika tuli vaan mun luo ja anto high fiven, ja sanoi potevansa huonoa omatuntoa siitä, ettei ole tullut aiemmin mulle jutteleen ja esittäytyyn. Musta on tosi kiva, kun joku vaan tulee jutteleen! Mulle se on aina kunnia kun joku ventovieras ottaa itseensä niskasta kiinni ja juttelee toiselle ventovieraalle :)
Eilen mulla oli tosi huono päivä, mutta tänään hymy on korkealla! Eilen satoi koko päivän, tänään aurinko paistaa ja kylmenevistä ilmoista huolimatta on lämmin. Nyt voin jo sanoa että mulla on hyviä kavereitakin! Aiemmin juttelin vain tunneilla ihmisille, mutta nyt oon sopinut jo shoppailureissua yms kouluajan ulkopuolelle!!

Ihmiset täällä juttelee sulle oikeesti paljon helpommin. Mulle on moni tullut jutteleen ja kyseleen suomesta. Vaikka en olis esimerkiks samalla tunnilla jonkun kanssa, silti tullaan kyseleen vaihtarijutuista yms!
Mä en normaalisti oo yhtään ujo, mutta kun pitää "vieraalla" kielellä jutella, en uskalla avata suutani kovinkaan usein ensimmäisenä. Jos joku tulee ensin jutteleen mulle, mä lähen tosi helposti mukaan, mutta en jotenkin uskalla olla se joka ensimmäisenä avaa suunsa. Nyt kuitenkin mulla on koulussa kaks kivaa kaveriporukkaa, ja sitten tietenkin noi muut vaihtarit, joiden kanssa tuun tosi hyvin juttuun! :)

Sain muuten tänään mun progress reportin, eli tämänhetkiset numerot kaikista aineista: Muoti&markkinointi, psyka, historia, englanti ja espanja on A, astronomia B ja matikka C... Matikkaan koitan nyt panostaa kunnolla!!! Ei lusmuilua roosa!


heippulisvei!
Roosa

goulash!

Mun host - äiti on siis alunperin slovakialainen, ja mun host-äidin, Janan, perhe on ollut täällä nyt kyläilemässä Slovakiasta. Ollaan syöty paljon slovakialaista ruokaa - joka mun ennakkoluuloista huolimatta on ollut tosi hyvää! Tänään luvassa oli sitten Goulash, eli sellanen pata, jossa on kasviksia ja lihaa. Pata oli mausteista, mikä oli tosi hyvä juttu. Muistelisin, että oon syönyt goulashia joskus ennenkin - äiti, oonko? : )

Se ihan aito ja oikea goulash kuuluu tehdä nuotiolla, ettei esimerkiksi hellalla. Tolleen se savun maku tarttuu ihanasti pataan, ja sen kyllä huomasi maussa!

Meillä oli paljon porukkaa kylässä. Oli monta perhettä lapsineen, oli mun host-isän siskonpoikaa ja vaikka mitä. Ruokaa riitti kaikille hurjasti ja kaikilla oli kivaa. Lapsiakin oli varmaan 7, joten kiljuntaa ja kikatusta kuului joka nurkan takaa : )

Lapsille oli sitten kilpparin muotoinen piñata täynnä karkkia. Mukulat oli innoissaan kilpparin mäiskimisestä kepillä, ja mäiskimisen tuloksena saaduista karkeista. Yllättäen!

Tällästä tällä kertaa, kuulemisiin!
 RoOsA 

treasure island

Eilen oltiin kaikki PAX -vaihtarit tutustumassa toisiimme yhden vaihtarin kotona Treasure Islandilla. Oli muuten ihanan näköinen paikka!

Oli tosi kiva vihdoin tavata muutkin vaihtarit! Pari niistä oon nähnyt koulussa, mutta jutellut en ole. Kaikki oli tosi kivoja, ja toivottavasti pidetään yhteyttä vähintään facebookin kautta, olisi kiva myös viettää aikaa koko porukalla vaikka rannalla tms! Meitä vaihtareita on yhteensä 11, eilen 10 meistä pääsi paikalla. Maita edustettuna oli Suomi, Ruotsi, Saksa, Thaimaa, Kiina, Espanja ja Ranska.

Illanistujaisiin oli kutsuttu myös kaikkien isäntäperheet. Kaikki ei tietenkään päässeet, mutta mun ihana perhe pääsi, ja Connor pääsi poseeraamaan kamerallekin! :))

Oli tosi kiva tutustua kaikkiin muihin! Sain sellasen kuvan, että monet noista on jo ollut tekemisissä toistensa kanssa, joten onneksi mäkin pääsin eilen mukaan. Toivottavasti pidetään yhteyttä :)

Roosa 

millainen mun koulu on?

Lukiossa opiskelu täällä on aika erilaista suomessa opiskeluun verrattuna. Loppujenlopuksi samanlainen opetustapa eroaa kuitenkin mun mielestä aika suuresti.
Mun koulu on tän alueen suurimpia, joten oppilaita on todella pajon. Opettajiakin on siis paljon, joten en voi millään tietää edes kaikkia opettajia, joten mulla on kokemusta vain seitsemästä eri opettajasta. Opetustyyli on periaatteessa sama kuin suomessakin: Opettajalla on powerpoint tms esitys muistiinpanoista, jotka hän selittää ja oppilaat kirjoittavat ne vihkoihinsa. Se ero tuossakin jo on, että mun mielestä muistiinpanot on täällä paljon tiivistetympiä kuin suomessa. Täällä opettajalla saattaa olla powerpointilla pitkä teksti, mutta hän sanoo, että kirjoitamme vain pienen, tietyn osan muistiinpanoista. Mä oon huomannut, että opiskelen mielelläni itse kirjoittamastani tekstistä (kuvamuisti auttaa muistamaan asiat) mielummin, kuin koneella kirjoitetusta tekstistä; joten lyhyet ja tiiviit muistiinpanot on mulle henkilökohtasesti paremmat.

Melkein kaikissa aineissa ymmärrän mistä puhutaan, mutta amerikan historia tuottaa mulle aika paljon vaikeuksia. Mulle ei oo suomessa opetettu amerikan historiaa, joten tiedän siitä vain ne perusjutut, eli en mistään mitään syvemmin. Voisin jopa sanoa, että en tiedä siitä mitään. Tulin kouluun noin kuukauden sen alkamisen jälkeen, joten oon aika pahasti jäljessä, joten se vaikeuttaa opiskelua entistä enemmän. Mun historian opettaja on tosi kiva, mutta tunneilla olen aika pihalla, koska kaikki muut sillä kurssilla tietää mistä puhutaan, ja mä oon vähän kujalla... Kyllä se siitä...

Aluksi luulin että astronomia olisi vaikeeta, mutta nyt kun oon muutaman tunnin sielä ollut, ymmärrän kyllä hyvin, mutta pitää opetella englanninkielisille sanoille suomenkieliset vastineet. Muissa aineissa kääntäminen onnistuu helposti, mutta astronomiassa termit ovat sen verran vaikeita, että en niitä entuudestaan osaa englanniksi. Kunhan saan muistiinpanot kuukauden aikana esille tulleista termeistä, olen varmasti hyvinkin mukana opetuksessa. Yhden negatiivisen asian sanon mun astronomian tunneista: Siellä riehutaan todella paljon! Noin puolet luokasta on rauhallisia, ja oikeasti haluaa oppia asioita, mutta toinen puoli riehuu ja huutaa koko ajan! Siis tauotta. Mun vieressä istuu poika, joka ei selvästikään halua olla kurssilla. Muutenkin moni kurssilla olevista on tullut sinne vain, koska heidän mielestään astronomia on vähemmän kauheaa kuin esim kemia. Opettajakin on välillä helisemässä kurssin riehumisen takia... Mua ei yleensä ärsytä se, jos joku riehuu tunnilla tai höpöttää turhuuksia, mutta tuolla sitä meteliä on huomattavasti normaalia enemmän.  Usein olen jopa itse se, joka juttelee kesken tunnin tms, mutta en missään tapauksessa noin paljoa. Koko ajan joku laulaa korvan takana tai heiluttaa tuoliaan ympäri luokkaa, tai käy välillä moikkaamassa akvaariossa olevia kaloja... Mä oikeesti haluaisin oppia asioita, mutta suuri osa tunnista menee hulivilien rauhoitteluun.....

Mutta mun koulu on siis tosi kiva! Opetustyyli on erilainen, mutta kulttuuriahan tänne on tultu oppimaan, ei arvostelemaan! Enää en edes eksy koulurakennukseen, kehitystä havaittavissa siis!
Oon jo tottunut herään 5:30am, joten sekään ei tuota ongelmia. Oon siis pikkuhiljaa sopeutumassa tänne ihan kunnolla.

Later guys!
Roosa

viikko takana

Viikko sitten lauantaina, kello 19.05 mun lento laskeutu aurinkoiseen Tampaan. Paljon on ehtinyt tapahtua viikon aikana! Alotin koulun, tutustuin perheeseen ja perheen ystäviin, kävin rannalla, kävin pikashoppailemassa, kävin tänään pedikyyrissä ensimmäistä kertaa elämässäni, maistoin toissapäivänä sushia ekaa kertaa, söin muutenkin uusia ruokia viikon aikana.

Meidän takapihalla on siis uima-allas. Oon ihan rakastunut siihe, se vesi on ihanan lämmintä ja allas mukavasti koristeltu. Oon nyt muutaman kerran siinä uinut, ja voisin tehdä sitä ympäri vuorokauden. Suomessa jos jollakin on allas pihassa, se vesi on kylmää ja muutenkin epämukava lätäkkö. Täällä ei epämukavia kylmiä lätäköitä edes tunneta!

 
Tässä on rantaan myös lyhyt ajomatka. Kävellen tai pyörällä sinne ei pääse, mutta autolla ollaan nyt kaksi kertaa sielläkin käyty. Rannan nimi on Honeymoon island, ja se on tosi kiva ja luonnollinen paikka. Lähistöllä on kuulemma toinenkin ranta, mutta se on kaupallisempi ja täynnä hotelleita, joten honeymoon on hyvä ja luonnollinen ranta. :)

Rannan hiekka on valkoista ja kuumaa. Jalkapohjissa polttelee ihanasti hiekalla kävellessä. Otetaan rannalle aina mukaan kivat tuolit ja connorille leluja ja aurinkovarjo. Suomessa rannalle et tarvitse kuin pyyhkeen ja uikkarit, mutta täälä kaikilla on vähintään se tuoli mukana, monilla jopa sellainen suuri katos. Kaikki on suurempaa rapakon toisella puolen - eiks se niin mee?

Oon kokeillut tän viikon aikana paljon uusia juttuja. Uusia ruokia mulle on ollut sushi ja beef tartar. Molemmat oli tosi hyviä! Tänään luvassa joku uutuus myös, en muista nimeä.
Tänään käytiin mun host äidin Janan ja sen ystävien kanssa pedikyyrissä. Janan kaverit on tosi kivoja, oon nyt muutaman kerran ne tavannut. Eilen ne oli mukana rannallakin! En oo ikinä aikasemmin ollut pedikyyrissä/minkäänlaisessa jalkahoidossa, ja mulle varpaat on arka asia... En varsinaisesti pelkää niitä, mutta en niistä pidäkään. Koulussa en missään nimessä voisi olla varvastossuilla, se olis järkyttävää. Usein, jos joku esittelee varpaitaan tai tuo ne lähelle, mä tunnen oloni tosi epämukavaksi. Mutta, tämänpäiväinen varvaskokemus helpotti mun outoo fiksaatioo huomattavasti! Laitoin jopa instagramiin kuvan pedikyyrissä ollessani, eikä mulle ollut edes kovinkaan iso kynnys napata kuvaa mun varpaista! Kyllä se siitä, pian rakastan varpaita. Pikkuhiljaa pääsen eroon oudoista peloista!! :)

C ya ! Rousa

koulusta

Noniin, toinen koulupäivä takana jo! Eilen keskiviikkona siis alotin koulun Alonso High schoolissa. Koulu on todella iso, melkein 3000 oppilasta, joten porukkaa on ku meren mutaa. Koko eilinen päivä meni oikeestaan siinä, kun tunnille mennessäni selitin opettajalle että olen vasta aloittanut opiskelun Alonsossa, eli en tiedä mistään mitään. :) Joka tunnille pitää olla erilainen vihko ja kansio ja kynät ja liimat ja vaikka mitä. Mulla on koulureppu, mutta se on tosi täynnä. Ja kirjoja ei siis kanneta kotiin, että reppu täyttyy jo pelkistä vihoista ja kansioista.
Koulu vaikuttaa tosi kivalta, ihmiset on super mukavia mulle ja auttaa mua mielellään jos (ja kun) eksyn suuren rakennuksen sokkeloihin. Kaikilla tunneilla ihmiset ei mielellään kuuntelis opetusta ollenkaan, vaan haluais kuunnella mun höpötystä "söpön" aksentin takia... Mikä niitä vaivaa?? :) Muutenkin koulussa ihmiset kyselee tosi paljon, mikä on tosi kivaa! Koko ajan selitän kuinka suomi eroaa floridasta ja kuinka opetus on eri tyylistä jnejnejne. Oon huomannut, että mun englanti on parantunu tässä kahessa päivässä tosi paljon, koska koko ajan saan puhua. Ihmiset kyselee koko ajan jotain, joten englanninkielen taidolle on kyllä ollut käyttöä koulussa.
Kuulostaa ehkä pelottavalta - älä äiti pelästy - mutta mä en oo vielä saanut varsinaisesti kavereita koulusta. Tottakai saan, mutta vielä en ole jutellut kenellekään muulloin kuin tunneilla. Kyllä se siitä!!
Pakollisia opiskeltavia mulla on siis: matikka, englanti, historia, joku tiede. Ja siihen piti valita kolme ainetta lisäksi. Mun lukkarissa on tällä hetkellä algebraa, mutta se vaihdetaan varmaan geometriaan, koska mut oli vahingossa laitettu senioreiden kurssille, ja en siitä tietenkään mitään ymmärrä. Mut olis siis pitänyt laittaa muitten junnujen kurssille. Mutta siis matikka, enkku, amerikan historia, ASTRONOMIA. Oon tosta viimeisestä aivan liekeissä! Tulin kouluun melkein kuukauden myöhässä, joten en vielä oikein ymmärrä astronomian tunneilla mitään, mutta kunhan pääsen kärryille mistä puhutaan, niin voin alkaa innostumaan lisää.
Pakollisten lisäksi valitsin sitten espanjan, psykan ja muoti&markkinointi. Noi on kaikki tosi kivoja, espanja on tosi helppoa, koska opiskelin sitä suomessa 2 kurssia, mutta voinpahan hikettää.

Mun koulu on siis tosi kiva, negatiivisena puolena on se, että tuntien välillä on vain muutama minuutti aikaa ehtiä seuraavalle tunnille. Koulualue on valtava, joten koko tuo aika menee luokkahuoneen vaihtoon, eli esim vessaan ei ehdi. Eilen olin jopa myöhässä tunnilta, koska etsin luokkaa hetken aikaa.... Mutta kyllä siihenkin sitten oppii ajan mittaa!

Tällästä tällä erää, ei ollut nyt kuvia tällä kertaa...
Roosa kiittää ja kuittaa 

lätkäjätkät

Heijsssan!
Tänään tiistaina oli mun viimeinen lomapäivä ennen kouluun menoa... Tuskallista. Huomenna herätys kello 6.30, joka on tuntia myöhempään, mitä muina kouluaamuina. Mutta pidetään asenne positiivisena ja hymy huulilla!! Huomenna voin koittaa ehtiä kirjottaan mun ekasta koulupäivästä sitten.

Tänään vaan löhöilin ja rentouduin kirjaa ja lehtiä lukien, altaalla löhöten ja muuten vaan chillaillen. Tuntuu niin hassulta sanoo, että "tässä mä oon meidän takapihan altaalla", koska ei suomessa joka talossa ole omaa allasta. Mutta kai tähän luksuselämäänkin jossain vaiheessa tottuu, ja osaa pitää tätä tavallisena jenkkielämänä. Jossain vaiheessa. Ehkä.

Mun nelivuotias host-veli Connor harrastaa paljon kaikenlaista, ja tänään oltiinkin koko perheen voimin Connorin luistelukoulussa. Tampassa, yli 30 asteen keskellä, kököttää jäähalli. Tänään en itse jäille mennyt, muta seuraavaksi kerraksi lupasin, että liityn luisteluun messiin. Suomessa luistelu kuuluu automaattisesti jokaisen lapsen taitoihin, mutta täällä ei varmastikaan kovin moni paikallinen osaa luistella. Talvella mennään varmaan viikonlopuksi jonnekkin hiihtämään tai laskettelemaan, joten voin sielläkin mun pohjoismaisia superskillsejä esitellä :)

Jäähallissa oli tietenkin kylmä, joten olin varautunut villapaidalla ja pitkillä farkuilla. Heti kun astuin ulos hallista, tunsin olevani kuin saunassa! Toki koko ajan tuntuu lämpimältä, mutta kylmän jäähallin jälkeen 30 astetta tuntui hullulta.

Connor on tosi kiva host-veli, aluks vähän tietysti oli ujo, mutta nyt jo ihan uskaltaa puhua! Mulla niitä sisaruksia kun ei ole, niin veli on tosi kiva, edes täksi kymmeneksi kuukaudeksi!

Tulevat NHL -pelaajat, Roosa ja Connor 

Tampere vs Tampa

Täällä taas!
Tänään kävin mun koululla valitsemassa mulle opiskeltavat aineet ja lisäämässä mut koulun järjestelmään, mutta koulun aloitan siis vasta keskiviikkona. Muuten on ollut vain löysäilypäivä, shoppailemassa kävästiin mutta eipä juuri muuta...

Tampere ja Tampa kuulostavat lähes samoilta, mutta ovat kuin eri planeetoilla. En halua mollata suomalaisia, mutta nyt oon oikeesti huomannut sen eron suomen ja monen muun maan välillä. Aina kun mennään vaikka ruokakauppaan, tervehditään ja kysytään kuulumiset kassaneidiltä - tuntemattomalta siis. Suomessa usein kyllä tervehditään, mutta ei läheskään niin iloisesti ja sosiaalisesti kuin täällä. Mulle on vähän tullut ulkopuolinen olo, jos vaikka ollaan just kaupassa ja en muistakaan kysyä kuulumisia. Ajattelen vain että pitääköhän kaikki mua ihan urpona tai töykeänä jos en sitä aina muista tehdä....

Tuntuu hassulta sanoa, mutta täällä mä tunnen oloni tosi kotoisaksi. En vielä tunne kovinkaan montaa ihmistä täältä, enkä osaisi todellakaan kulkea täältä kotoa minnekkään, mutta tää tuntuu hyvältä paikalta asua. Oon kattonu tosi paljon jenkkileffoja, ja perustanut mielipiteen ja näkemyksen jenkeistä leffojen perusteella. Tietenkään totuus ei vastaa mun kuvitelmia, mutta tähän asti kaikki on ollut ihanaa.

En oo vielä käynyt mun koululla muuten kun opinto-ohjaajan toimistossa, joten en koulusta tiedä vielä juurikaan. Käytävillä kuulin ihmisten puhuvan espanjaa, joten voi olla, että joudun tosissani opiskelemaan espanjaa uusia tuttavuuksia varten... Toki muut puhuvat englantia, mutta anyway espanjaa tulen varmasti tarvitseen täällä jossain vaiheessa.

Mä olisin nyt jo mielelläni tehnyt postauksen mun talosta ja tästä naapurustosta, mutta nyt en viitsi alkaa kuvaileen tätä taloa, kun koko perhe on kotona. Teen kotipostauksen sitten, kun koko perhe ei oo koolla ja voin kuvailla taloo rauhassa! :)


pian taas, rousi

this is my happy place.

Nyt netti saatu toimimaan, joten pääsen sukeltaan bloggaamisen uumeniin hetkeksi.
Eilen siis saavuin tänne paikallista aikaa noin seittemältä, ja meninkin sitten melkein heti nukkumaan jet lagista kärsivänä.
Lennot meni hyvin, vähän pitkästyttäväähän se tietenkin oli.. Lensin siis Helsingistä Lontoon Heathrowlle, Lontoosta Miamiin ja Miamista tänne Tampaan. Olin etukäteen vähä peloissani tosta Heathrowsta, koska kuulemma se on todella sekava ja suuri. Mulla ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa minkään asian kanssa. Seurasin opasteita ja vaikka jouduin vaihtamaan terminaalia ja matkustamaan sillä metron tyylisellä jutulla, selvisin kaikesta ongelmitta. Oli todella selkeet opasteet joka paikkaan!

Lontoosta lensin sitten siis Miamiin, ja nukkumisesta ja useista muotilehdistä huolimatta lento kesti ikuisuuden. Nukuin ensimmäiset 3h, mutta siitä eteenpäin vain yritin nukkua, välillä luin cosmoa, välillä söin pahaa lentokonemuonaa, silti se kesti ja kesti ja kesti... Pitkänmatkan lennoilla on ne  pienet telkkarit, joista voi katsella leffoja ja kuunnella musiikkia. Mun minitelkkari oli rikki. Nice. Koitin saada sitä toimimaan, pyysin jopa lentoemännältä apua, mutta se vain oli yksinkertaisesti rikki. Mutta lennosta selvittiin, ja kun jälkikäteen sitä muistelee, eihän se nyt niiiiiiin pitkä sitten ollutkaan...
Miamin lentokenttä sitten oli tuskallinen. Opasteita oli, mutta välillä aika harvoin ja epäselvästi. Pääsin kyllä portille ihan ajoissa, mutta vähän jouduin seikkaileen ympäriinsä. Mun host äitikin sanoo, että Miami speaks more spanish than english, ja toi pitää todella hyvin paikkaansa. Mulla oli vähän kiire matkalaukun tulliin menemisen kanssa, joten jouduin pyytään apua infopisteestä, ja tiskin takana istuva nainen olisi mielellään asioinut mun kanssa espanjaksi. Se tunnetusti ei ole mun vahvuus, joten vänkäsin ja vänkäsin ja loppujenlopuksi hän suostui puhumaan englantia.
Miamista sitten tänne ihanaan Tampaan. Täällä lentokenttä oli selkeä ja perhe olikin jo heti vastaanottamassa mua.

Tänään sitten aamulla herätessä jet lag oli jo melkein hävinnyt, ja heräsin ihan virkeänä. Aamulla heti suunnattiin läheiselle rannalle, joka oli mulle kuin paratiisi. Valkoista hiekkaa, aurinkoa, 30astetta lämmintä, vesikin oli varmaan 25 asteista.

Rakennettiin koko porukalla hieno hiekkalinna, johon nähtiin paljon vaivaa ja ponnisteltiin kovasti.. :) 

Kuulemisiin, Roosa rapakon takaa

mitä mun päässä liikkuu juuri nyt?

Heissan kaikki!
Kello on 12.27, on perjantaipäivä, ja laukut on pakattu. Kahden tunnin kuluttua hopea auto starttaa tosta kotipihasta, ja mä hyvästelen vaaleanpunaisen hattaratalon viimeistä kertaa ennen kesäkuuta. Suomesta en lähde ennen kuin huomisaamuna, mutta mennään perheen kanssa hotelliin, jotta lentokentälle ei tarvitse lähteä niin aikaisin.
Laukku saa painaa 23kg, pakkasin 22,1 kg edestä tavaraa. Tiukille menee.
Mua ei muuten jännitä lähes ollenkaan, mutta lentoja stressaan. En sitä itse lentämistä, vaan lentokenttien sokkeloita ja mahdollista paniikkikohtausta. En oo ikinä ollut yksin ulkomailla, aina on ollut vanhemmat/ toinen vanhempi mukana. Isä on aina hoitanut lentokoneen turvatarkastuksiin menot ja check-in jutut, mä oon vaan seurannut isää ja ollut tyytyväinen että asiat hoidetaan mua varten ja mun ei oo niistä tarvinnut huolehtia. Toki mulla on STS:ltä tulleet ohjeet mukana, mutta mitä jos eksyn kentällä? Mitä jos en löydäkään sitä immigration -tiskiä ja mun pääsy maahan evätään? Mitä jos en löydä mun rumanväristä matkalaukkuani mistään ja se joutuu maata kiertävälle radalle? Mitä jos? 
Toki voin aina kysyä joltain lentokenttävirkailijalta apua, mutta mun pahin pelkoni on, että sekoon keskellä lentokenttää, en löydä mun vaihtolennon porttia ja myöhästyn lennolta.
Toi saa riittää näistä lentokenttäjutuista.

 

Toinen juttu mitä mun päässä liikkuu, on innostus. Tän postauksen alku on pelkkää stressiä, mutta nyt ilosempiin asioihin! Sitten jos, ja KUN, mä oon selvinnyt mun lennoilta eksymättä ja tavarat kasassa, mä nään mun isäntäperheen iloiset kasvot mua vastaanottamaassa Tampan lentokentällä! Perhe hymyilee, mä hymyilen, ehkä halataan. Sitten suunnataan kohti kotia. Tuntuu ihanalta sanoo sanat "perhe" ja "koti". Ne muistuttaa mua siitä, että vaikka oon suomesta pois kauan, mulla on silti kaikki elämän osa-alueet mukana. Perhe, koti, varmasti kaverit, mitä näitä nyt on...

Nää viimeset päivät Suomessa on osottanu mulle, kuinka tärkeitä ihmiset mulle oikeesti on. Vaihtoon lähteminen on iloinen ja jännittävä kokemus, mulla tulee oleen uskomattomat kuukaudet, mutta lähden tosi haikeena.  Kaverit ja perhe on ja pysyy, mutta silti mä mietin tosi paljon mun kavereita ja perhettä. Mä en pelkää että esimerkiksi kaverisuhteet hajoaisi. Oikeastaan mulla ei oo varsinaisesti mitään huolta ton asian kanssa, mä vaan mietin sitä. Mä mietin kuinka meillä on ollut hauskaa, kuinka ollaan paljon yhdessä. Se jatkuu normaalisti taas kesäkuussa, mutta sinne on pitkä aika. Tosiasiassahan tää mun vuosi tulee meneen tosi nopeesti, ja en halua sen loppuvan. Mutta kun tulen takaisin suomeen, ikävöin Floridaa, mutta olen iloinen tavatessani suomalaiset kaverini. Silloin tää sama juttu alkaa taas uudelleen, mulla tulee ikävä ihmisiä Floridassa, mutta saan olla suomalaisten kanssa. Nyt ikävöin suomalaisia, mutta saan viettää aikaa mun uusien tuttavuuksien kanssa. 

Ja älkää nyt hämmentykö, mä oon 99% iloinen ja täpinöissäni, 1% musta kaipaa jo suomea. Yksi prosentti ei ole mitään. Yksi prosentti on neula heinäsuovassa. Mä olen innoissani! 

Koitan ehtiä vielä tänään illalla kirjotteleen viime hetken fiiliksiä mutta jos en ehdi, niin sitten seuraava postaus keskittyykin jo ulkomaihin ja matkaan kohti määränpäätä! 

Roosa

KaLu 4 ever

WoopWooop! Lähtö on ylihuomenna. Jännittää!
Eilen halattiin sitten vikaa kertaa mun uusien luokkalaisten kanssa. Oli tuskaa. Ei olla tunnettu kun vuosi, mutta noi ihmiset tuntuu niin tutuilta, ja tuntuu että meillä on yhteistä historiaa äärettömästi. Sain kavereilta ihania kuvia kauheen kasan. Siinä oli noi 150 valokuvaa meistä ja meidän toilailuista. Otan noikin kuvat reissuun mukaan, jotta voin sitten uusille kavereille näyttää kuinka tervejärkisiä ystäviä täällä suomessa mulla on. Okei en ehkä kehtaa näyttää noita julkisesti, mutta mukaan ne tulee joka tapauksessa! Tähän postaukseen en noloja kuvia laita, joten tässä pari asiallisempaa versiota :)

 

Oltiin siis eilen Elinalla kyläilemässä ja itkemässä mun lähtöä. Tuntuu hassulta, että samaan aikaan oon tosi surullinen että multa jää kaverit tänne, mutta oon vielä enemmän innoissani mun tulevasta vuodesta. En oikein osaa selittää tätä tunnetta, tän voi vaan kokea. Mulla on syke tosi korkeella innostuksesta, ja välillä tuntuu että heikottaa , koska jännitän esim lentoja niin paljon... Eilenkin illalla yritin saada nukuttua, mutta mun päässä vaan liikku niin paljon ajatuksia, etten uskonut sen olevan edes mahdollista. Melkein itkin, koska tiesin että toissapäivänä heippasin yhdet kaverit, eilen toiset kaverit ja mummon,  ja tänään torstaina vielä kolmannen kaveriporukan ja lauantaina perheeni, mutta sitten kasvoilleni levisi leveä hymy, odottaen vaihtarivuoden alkamista.

Tunteiden sekasortoa ja muutenkin sekopäisyyttä luvassa seuraavat päivät siis... .:)

Roosa