Heipsan!
Tuli mieleen tälläinen postausaihe, joka on ehkä vähän kaukaa haettu, mutta kyseisen asian oon huomannut täällä rapakon toisella puolen useampaankin otteeseen. Nimittäin ihmisten - lähinnä lukiolaisten - ikä ja sen "hyväksyminen".
Muistan, kun olin noin 13-14 vuotias, mä yritin olla niin paljon vanhempi kuin oikeasti olin. Yritin tehdä itsestäni ulkoisesti vanhemman oloista vaatteilla ja meikeillä, ja koitin käyttäytyä "aikuismaisesti" - minkä myöhemmin olen huomannut lapselliseksi käytökseksi. Olin aina vähän häpeissäni siitä, että olen nuori. En halunnut olla napero, halusin olla lähes aikuinen. Nyt jälkeenpäin huomaan, että oikeastaan kaikki mitä tein ton asian eteen, olikin tosiasiassa noloa ja epätoivoista toimintaa, mutta mä muistan sen tunteen kun olin vaikka koulussa ja ne "isommat pojat" käveli vastaan, niin yritin olla kyllä niin aikuinen ettei mitään rajaa. En tiedä teistä muista, mutta ainakin mä yritin peitellä mun nuorta ikää mahdollisimman paljon, yritin olla ainakin kolme vuotta vanhempi.
Täällä kukaan ei peittele ikäänsä. Mun koulussa nuorimmat on siinä kolmentoista/neljäntoista ikävuoden paikkeilla, ja vanhimmat noin kahdeksantoista. Ne kaikkein nuorimmat on ylpeitä siitä omasta iästään. Ne 13-kesäiset ei yritä peitellä omaa ikäänsä, vaan kantaa sitä ylpeydellä. Jos kysyn joltakin, että minkä ikäisiä ne on, ne vastaa reippaana että kolmetoista. Sillon melkein 5 vuotta sitten mä olisin vastannut vähän aristellen ja nolostumisesta punaisena että mä olen "vasta kolmetoista". Tein tosta koko ikäjutusta mulle tosi ison asian. Nyt kun mietin, mitä noloa siinä on, että on nuori? Kaikki ne vanhemmatkin on joskus olleet nuoria, ei kukaan ole syntynyt parikymppiseksi.
Tää juttu on mulle suoraan sanottuna aika yllätys. Sosiaalisessa mediassa näkee niitä kuvia, joissa on vaikka kuva lapsesta 90 luvun alussa ja kuva lapsesta nyt. Kuvassa sillä 90´s kidillä on päällään perus naperoiden vaatteet, mutta tällä toisella on vaikka korkokengät ja minihame. Jotenkin luulin, että kaikki yrittäisivät olla vanhempia kuin tosiasiassa ovat, mutta moneen otteeseen oon huomannut, että täällä monet on oikeasti ylpeitä siitä, että ovat vasta vaikka sen 13.
Tottakai tiedän että olen vielä lapsi, en oo vielä edes kahdeksaatoista. Mutta silti tuntuu, että noista ajoista kun olin häpeissäni mun iästä olisi todella kauan aikaa. Ehkä mä oon tullut astetta kypsemmäksi tai jotain noista ajoista? Toivottavasti.
Rospe :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti