kuukausi

Heips!
Tänään on tasan kuukausi mun kotiin paluuseen. Tästä asiasta mulla on todella sekalaisia tunteita, sillä olen todella innoissani siitä, että pian näen perheeni ja kaverini; samanaikaisesti kuitenkin mua harmittaa että joudun lähtemään täältä pois.
Silloin vaihtoon hakiessani mulla oli sellainen hassu tunne; jännitys, ehkä vähän pelkoakin. Vaihtoon hakiessani se oma vaihtovuosi tuntui kuitenkin niin kaukaiselta ajatukselta, että se jännitys oli vain tunne, se ei tuntunut realistiselta tapahtumalta. Silloin viime syksynä jännitys kasvoi, ja innostus nousi taivaisiin. Olin intoa täynnä, valmiina uusiin seikkailuihin ja kokemuksiin. Tällä hetkellä mulla on samantapainen tunne. Mulla ei ole mitään hullua koti-ikävää ollut, joten nyt vuoden loppupuolella alkaa tulemaan sellainen juurikin innostus siitä, että pian pääsen omaan kotiini oman perheeni luokse. Vaikka tästä isäntäperheestä on tullut mulle aivan älyttömän tärkeä osa elämää, on mulla silti aina vain yksi äiti ja yksi isä - ne siellä suomessa.
Tuntuu hassulta ajatella, että tällainen asia josta olen koko pienen ikäni haaveillut, on pian ohi. Muistan yhden tilanteen kasiluokalta, kun mainitsin yhdelle luokkakaverille että olen lähdössä lukion ykkösen jälkeen vaihtoon. Tämä kaveri oli ihmetyksestä sekaisin, ja sanoi jotain tämäntapaista: "et sä mihinkään oo lähössä. Toki sä haluaisit, mut et sä tuu mihinkää lähteen kuitenkaa". Vieläkin muistan sen vihaisen tunteen joka mulla tossa tilanteessa oli. Mun pään sisällä kiehui, ja silloin päätin, että jos mä jotakin haluan, mulla ei ole mitään esteitä sen kanssa. Olin haaveillut vaihtoon lähdöstä niin kauan, että se tuntui jo yhdeltä mun elämän suurimmista tavoitteista. Mulle tää juttu on ollut oikeasti niin iso ja merkittävä asia, että tuntuu tyhjältä sanoa että pian se on ohi. Monta vuotta olen ns. valmistautunut vaihtarina olemiseen, kerännyt rahaa sitä varten, jutellut muille vaihtareille ja lukenut blogeja. Nyt kuukauden päästä se sitten on ohi. Mulla on ollut aivan uskomaton vuosi. On ollut vastoinkäymisiä, Ylä- ja alamäkiä, iloja ja suruja, mutta se on elämää se. En vaihtaisi pienen pienintäkään yksityiskohtaa mun vuodesta. Onko liian imelää sanoa, että tämä on ollut "täydellistä"?
Nyt otan ilon irti näistä viimeisistä hetkistä täällä, ja valmistaudun palaamaan kotiin. Kotona odottavat perhe, ystävät, sukulaiset, sauna, ruisleipä ja julkinen liikenne. Ja tietysti se suomen kesä!

Kuukauden päästä nähdään, Roosa

Itsenäinen?

Moikka!
Muutama päivä sitten psykologian tunnilla opettaja pyysi oppilaita kuvailemaan nykynuoria yhdellä sanalla. Suosittuja sanoja olivat "laiska", "hemmoteltu", "tyhmä", "lihava", ja "itserakas". Mun sanavalinta oli "itsenäinen".
Niin siirappiselta kuin se kuulostaakin, mielestäni olen tämän vaihtovuoden aikana kasvanut hurjasti ihmisenä. Minusta on tullut paljon vahvempi ja juurikin itsenäisempi. En aikaisemminkaan ihan avuton ole ollut, mutta helposti olen pyytänyt vanhemmilta apua joissakin asioissa. Täällä ollessani olen tiukan paikan tullen apua pyytänyt, mutta jos asia on yksin ratkaistavissa, pyrin hoitamaan sen itse. Toki on hyvä osata pyytää apua, mutta olen myös oppinut itse selvittämään asioita ja ratkaisemaan ongelmia. Silloin syyskuussa mulle iski pieni paniikki siitä, että mitä teen esimerkiksi lentokentillä yksin kulkiessa. Pelkäsin eksymistä, matkatavaroiden hukkaamista tai lentolipun vessanpönttöön pudottamista. Näin kahdeksan kuukautta myöhemmin en pelkää tuollaisia asioita, vaan tiukan paikan tullen voin aina joltain kysyä apua ja hoitaa homman. Kuulostaa pieneltä, mutta olen kasvanut hurjasti. Vaikken olekaan edes kahdeksaatoista, en tunne oloani enää pikku lapseksi. Olen kypsä, olen itsenäinen.
Tänään juurikin juttelin kaverini Sirin kanssa, ja Siri sanoi juurikin samaa itsestään. Mulle itsenäistymiseen on vaikuttanut huomattavasti tämä vaihtarina olo, mutta selkeästi on Sirikin huomannut siellä kotisuomessa itsenäistymistä omalla kohdallaan. Ehkä tässä iässä alkaa ymmärtämään, että ei sitä enää olla ihan naperoita. Tottakai ollaan vielä lapsia, mutta pystytään toimimaan omillamme ja aina ei tarvitse kysyä neuvoa ja pyytää vanhempia hoitamaan jotakin asiaa.
Pienistä ja arkisista asioista huomaa, että mua ei enää jännitä joku asia tai teen jotain luonnostaan. Niinkin pieni asia kuin puhelinsoitto; jos minun piti tavata joku tuntematon tai puolituttu, mieluummin laitoin sähköpostia tai tekstiviestiä ennemmin kuin yksinkertainen puhelinsoitto. Nyt olen huomannut, että puhelinsoitto on niin paljon helpompi, ja asiat tulee hoidettua silmänräpäyksessä. Toki tähän on suuresti vaikuttanut se, että puhun englantia tauotta.
Tämä tunne on todella hyvä. Tunnen, että jos mä jotain haluan, mä pystyn sen saavuttamaan. Mulla ei ole minkäänlaisia esteitä. Jos en osaa jotain tehdä, selvitän kuinka se tehdään ja kokeilen. Jos en vieläkään onnistu, pyydän apua. Mutta ainakin yritän aluksi itse.

-roosa

Washington DC // Day 2

Morjesta pöytään!
Tänään taas tuottelias päivä; aamulla herättiin aikaisin, mentiin mutustamaan ihanaa hotelliaamiaista ( isi, oli kyllä huisi aamiainen!! ) ja sitten heti nokka kohti metroasemaa. Punaisella metrolinjalla kohti United States Capitolia. Mun aluevalvoja oli järjestänyt meille turistikierroksen talossa sisällä, joka oli todella mielenkiintoinen. Vielä vuosi sitten olisin repinyt hiuksiani päästäni tylsyydestä johtuen, koska mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä tämän maan historiasta. Nyt koulussa jenkkien historiaa opiskelleena mulla on jo jonkinlainen käsitys tämän maan merkittävistä tapahtumista ja ihmisistä. Kierros oli mielenkiintoinen, ja kyseinen rakennus on valtava ja hienoilla maalauksilla ja frescoilla koristeltu.

Capitolin jälkeen suuntana sitten Suomen suurlähetystö täällä päässä. Täällä on siis sellainen suurlähetystöille varattu alue, jossa on läjäpäin eri maiden suurlähetystöjä hienoissa rakennuksissa. Matkan varrella näkyi Brasilian lippua, Englannin, Kreikan, Japanin, ja vaikka minkä maan lippuja, ja tottakai myös siis Suomen. Suomen suurlähetystön rakennus oli todella hieno. Sen rakennuksen arkkitehtien tavoitteena oli ekologinen rakennus, joka ei turhaan erottuisi sitä ympäröivästä maastosta. Tässä tehtävässä arkkitehdit onnistuivat todella hyvin, sillä rakennuksen suuret lasi-ikkunat ja harmaan vihertävä sävy maastoutuivat hyvin luontoon. Sisältä rakennus oli hyvin moderni, erittäin raikas ja "vihreä". Marimekon pöytäliinoja, Aarnion "pallolamppuja", Agry Birds leluja ja Fazerin sinistä löytyi.

Loppupäivä sitten vain tallusteltiin kaupungilla ja räpsittiin turhia kuvia. Huomenna sitten luvassa Thaimaan suurlähetystöä ja vähän shoppailua!

Rospeliini

Washington, DC // Day 1

Heippatirallaa!
Hauskaa toukokuun alkua kaikille ja huikeaa myöhäistä vappua!
Täällä rapakon toisella puolella ei vappuja juhlittu, mutta reissuun kylläkin suunnattiin tänäaamuna. Lentokoneen pyörät nousivat ilmaan Tampan lentokentältä, kohteen Washington, DC. Matkatovereina mulla on mukana mun aluevalvoja Karen, ja kakii thaimaalaista vaihtaria Pretty ja Eng. Meidän reissu kestää siis tästä torstaista sunnuntaihin, eli mukava pidennetty viikonloppu.

Tänään sitten puolenpäivän maissa päästiin hotellille ja heitettiin tavarat huoneeseen ja lähdettiin samalla ovenavauksella ulos. Aluksi ihan vaan tallusteltiin kaupungin kaduilla, ja sitten mentiin katsomaan Valkoista Taloa ja Washington Monumentia.

Sellainen päivä tänään, saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan!

Huomisiin, Roosa :)

Rio 2

Moikka!
Monet teistä varmasti tietääkin, että olen harrastanut karnevaalisambaa vuodesta 2005 lähtien, ja siitä on tullut erittäin suuri osa mun elämääni. Karnevaalisamba on siis brasilialainen tanssi, joten se kytkös brasiliaankin on tullut erittäin suureksi - vaikken siellä koskaan ole käynytkään.
Vuonna 2011 tuli sitten ulos elokuva Rio, joka nimensäkin mukaisesti sijoittuu Rio De Janeiroon. Elokuvassa seikkailee ihanainen sininen lintu ja pari muutakin hauskaa tyyppiä. En yleensä ole kovin innoissani animaatioelokuvista, mutta kyseisestä elokuvasta olin erittäin innoissani, sillä leffa siis sijoittuu brasiliaan ja kyllähän siinä niitä samban rytmejä ja muuvejakin oli. Nyt sitten muutama viikko sitten tuli leffoihin Rio 2 , ja tietenkin olin innoissani sitä katsomaan menossa. Muutamalla viikonlopulla pitkittyi leffaan meneminen, mutta tänään vihdoin pääsin sen näkemään. Jatko-osahan se oli, joten luonnollisesti alkuperäinen oli parempi, mutta kyllähän tämä kakkososakin laittoi mun jalan vipattaan ja tulihan siinä kyynelkin silmään. Tällä hetkellä kuuntelen molempien leffojen soundtrackeja.
Noissa leffoissa ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta se, että leffat sijoittuu Rioon ja on kytköksissä sambaan ja brassimusiikkiin, tekee noista leffoista mulle henkilökohtaisesti tosi tärkeitä. Voin kuvitella itseni nyt jammailemassa muutaman viikon ajan ton soundtrackin tahtiin ja lauleskelemassa harakan äänellä niitä biisejä. Varoituksen sana.

Rousi

3...2....1.... avaruusraketti ilmaan!

Moikka!
Niinkuin pitkäaikaisille lukijoille on varmasti tullut selväksi, mun ihana nelivuotias host-veli Connor on todella suuri osa mun elämää. Leikitään paljon, pelataan usein, piirretään mitä hassumpia juttuja ja rakennetaan mitä suurempia telttoja ja temppuratoja. Eilen sunnuntaina löydettiin sitten tyhjiä pahvilaatikoita, ja päätettiin rakentaa niistä avaruusraketti. Vähän teippiä, sakset, kuumaliimaa, foliota ja tietenkin ne pahvilaatikot, ja wuhuu meillä on avaruusraketti kasassa!

Tässä tällaiset pikakuulumiset! 

Roosa 

Pääsiäispupulta terveisiä

Tattista!
Täälläkin jenkkilän päässä kävi pääsiäispupu vierailulla. Eilen lauantaina meille tuli pari mun kaveria ja muutama tuttavaperhe pääsiäismunien metsästykseen. Maailmanlaajuisena perinteenä lapset ja lapsenmieliset keräsivät pihalle piilotettuja pääsiäismunia koreihinsa.  Minä itse oli kameran takana kuvia napsimassa, joten en omaan koriini juurikaan mitään saanut - varastin kyllä muilta sitten karkkia senkin edestä... Muutamalla lapsella oli pääsiäisaiheisia asusteita; pupunkorvia, keltaista vaatetta ja sen sellaista. Tänään sunnuntaina sitten ollaan vain kotona rentouduttu, ja illemmalla tulee taas vieraita pääsiäisillalliselle. Mä en itse ole juuri ollenkaan uskonnollinen, eikä isäntäperheenikään ole, joten tämä pääsiäisen vietto on keskittynyt lähinnä lasten hauskuuttamiseen ja siihen pääsiäispupuun.

Ei tässä sitten muuta kuin että hauskaa ja rauhallista pääsiäistä! Täällä ei mämmiä olla syöty, mutta syökää te sitä minunnkin edestä!!

Roosa

Musiikki = elämä

Moikka taas!
Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mulla on yksi ruokapostaus todennäköisesti tulossa, siihen vielä kuvamateriaalia tarvitsen, joten tähän väliin vähän kuulumisia. Niinkuin varmasti monet teistä tietää, musiikki on mulle todella tärkeä osa elämää. Kenenkään musiikkimakua syrjimättä, täällä paikallisilla teineillä on suurimmalla osalla aivan erilainen musiikkimaku kuin minulla, joten on vaikea löytää sitä minun kaltaistani musiikkisielua. Mun kavereilla Dalylla ja Angelalla on kuitenkin hyvin samantyylinen musiikkimaku, joten niiden kanssa on helppo jutella musiikista ja kuunnella samoja artisteja. Viime perjantaina sitten juurikin Daly, Angela, ja meidän pari muuta kaveria päätettiin lähteä sellaiselle läheisen yliopiston järjestämälle ilmaiskeikalle. Keikka oli siis muillekin kuin sen koulun oppilaille, joten ei tunnettu yhtään ulkopuolisilta. Esiintyjinä oli muutaman lämppärin lisäksi Panic! At the Disco , The Neighbourhood ja Karmin (jos et tiedä mistä puhun, avaa se Spotify tai YouTube ja kuuntele). Oli aivan uskomattoman hauskaa! Tykkään käydä keikoilla, ja varsinkin jos sisäänpääsy on ilmainen haha! Päästiin jopa aika eteen, joten sekin oli plussaa!

Oli kyllä todella kivaa! Seura oli huikee ja musiikki vielä huikeampaa!

Rospeliini

festarisuunnitelmia

Moikkista!
Aika juoksee kuin siivillä, ja mulla on enää jäljellä pikkasta reilut kaksi kuukautta, ja sitten olisi suuntana se iki-ihana kotimaa. Ensi kesäksi mulla ei ole vakkaria kesätyöpaikkaa, koska haluan viettää aikaa perheen, kavereiden ja sukulaisten kanssa. Varmasti jotain duunin tapaista tulen puuhastelemaan, mutta en vakituista kesätyöpaikkaa itselleni hommannut tälle kesälle. Mulla on kyllä sitten muita todella kivoja suunnitelmia kesää varten, ja yksi niistä on festarit. Täytyy myöntää, että ainoat festarit missä ikinä olen ollut, on Tammerfest, joten mulla ei sitä kunnon festarikokemusta ole ollut. Tulevana kesänä, tarkemmin sanottuna kesä-heinäkuun vaihteessa, oon menossa mun porukoiden ja mun kaverin Adan kanssa Tanskaan Roskilde -festareille. Roskilde on siis vissiin pohjoismaiden suurin festari, ja kestääkin sellaisen viikon verran. Esiintyjiä on paljon, ja noista muutamia mainitakseni, mukana on Rolling stones, Bastille, Drake, Interpol, Stevie Wonder, ja vaikka mitä muuta. Eli ihan hyvää settiä luvassa!
Oon tosi innoissani, koska niin kuin sanoin, en ole koskaan ollut "kunnon" festareilla. Mulla on myös kivaa seuraa mukana, koska meidän koko porukalla on hyvin samantapainen musiikkimaku, joten ei ole vaikeaa mennä katsomaan kaikille mieleisiä artisteja. Mennään tonne asuntovaunulla, joten majoituskin on helppo ja hyvä!
Mun porukat on käynyt kyseisillä festareille vaikka hur mycket, joten on ihan kiva että ne on messissä mukana niin ei tarvitse ihan keltanokkana mennä, sillä festarialue on valtava.

Tossa yllä YouTubesta Roskilden "official" video, jossa line-uppia ja teaseriä


http://roskilde-festival.dk

Musiikkiterveisin, rospe

Taas uusi vaihe

Moikka!
Nyt jo paljon parempi fiilis edellisen postauksen jälkeen. Tottakai vielä on paha mieli, mutta kaikesta pääsee yli, varsinkin läheisten ihmisten tuen avulla!
Tossa nettikauppoja selaillessani tajusin, että mulla on taas uusi vaihe, uusi innostuksen kohde. Mulla siis pari kertaa vuodessa tulee sellainen innostuspiikki jotain tiettyä asiaa/tyyliä/artistia/elämäntapaa kohden. Noi vaiheet on vaikea selittää, mutta siis välillä innostun aivan uskomattomasti jostai asiasta tai tyylistä, ja olen sitten pari kuukautta aivan kyseisen asian pauloissa, kunnes se sitten pikkuhiljaa hiipuu. Jos vaikka löydän todella kivan tyylin, se tyyli pysyy mukana pitkään, mutta se euforinen fiilis kaikkoaa ajan kanssa.
Tällä hetkellä mun innostuksen kohteena ovat Urban Outfittersin tuotteet. Ei vaatteet niinkään, vaan ne tavarat. Toivottavasti tämä vaihe ei katoa pian, sillä tykkään tästä vaiheesta. Urban Outfittersin tuotteet on mun budjetille kalliita, joten en noista tuotteista välttämättä yhtäkään tule ikinä ostamaan, mutta aina saa ihastella ja kuvitella!

Tästä pääset kyseisen levysoittimen sivulle. 

Mun isällä on todella hyvä vinyylisoitin, joten meillä kotona sitä on tullut käytettyä ihan olan takaa. Mulla ei omia levyjä montaa ole, mutta olisi aivan uskomatonta, jos vaikka sitten kun omaan kämppään muutan, pystyisin ostamaan kunnon levysoittimen ja hyviä levyjä!

Tästä pääset kyseisen julisteen sivulle. 

Tästä pääset tämän julisteen sivulle.

Tästä pääset kyseisen peilihässäkän sivulle. 

Tästä sitten pääset tuon kirjan sivulle.

Tollaisia oli mun tämänhetkiset sekoilun aiheet. Nää nyt ei oo mitään niin kummallisia, mutta itse huomaan itsessäni aina eron näiden innostusten välillä. Aina ne innostuksenkohteet on jotain mun tyylisiä, mutta silti vähän erilaisia. Tällä kertaa siis UO:n tuotteet!

Rospe