Trashy Flashy Fashion Show

Heippa!
Aijettä oli tänään kiva päivä! Oon koulussa siis "fashion&marketing" - kurssilla, ja kurssin opettaja sitten tossa kuukausi sitten heitti ilmoille ihanan idean: muotinäytös, yhteistyössä Keep Tampa Bay Beautifulin kanssa. Se on siis sellanen yhdistys, joka huolehtii Tampan luonnosta. No, sittenhän sellaseen lähdettiin mukaan! Ideana oli siis tehdä asuja vähintään 75% kierrätetystä materiaalista. Mun muotikurssilta mukaan lähti noin puolet, ja sitten muilta kursseilta lähti myös porukkaa messiin. Koko tapahtumassa oli noin 25 mallia, ja melkein jokainen malli suunnitteli itse asunsa, osalla oli eri suunnittelijat. Eli kokonaisuudessaan meitä lukiolaisia oli ehkä 30. Sitten oli sen järjestön ihmisiä hyvä kourallinen, ja kaiken kukkuraksi noin 15 Paul Mitchell -kampaajaa / meikkaajaa. Eli oli ihan iso tapahtuma, yleisöäkin oli koko salin täydeltä.
Mä olin siis itse sekä mallina, että suunnittelijana. Olin mun kaverin Kimmyn kanssa tiimi, ja suunniteltiin Kimmylle mekko roskapusseista ja alumiinifoliosta (kuvaa alhaalla). Sitten olin myös mallina, ja kerronkin tästä malli-prosessista nyt vähän. Alunperin mun oli tarkotus olla vaan Kimmyn kanssa tiiminä, mutta sitten toissapäivänä meidän muotikurssin tunnille tuli eräs Breanna, joka kertoi tehneensä mekon sanomalehdistä, mutta ei pääsekään tänään paikalle itse tapahtumaan. Breanna sitten kysyi, että haluaisiko joku muokata ja pukea hänen tekeleensä, ja mä sitten ilmottauduin vapaaehtoseksi. Asuun kuului siis hame ja toppi, materiaaleina pelkästään sanomalehti ja teippi. Breannan suostumuksella muokkasin mekkoa vähän, ja mun opettaja heitteli sitten ideoita mekon tekoon ja mä ja muutama muu tyttö sitten muokattiin mekkoa jonkin verran...

Ihanainen Kimmy ja minä

Oli oikeesti aivan älyttömän kiva päivä! Aamulla kasin jälkeen mentiin tonne paikalle, käytiin siinä sitten läpi että missä järjestyksessä kävellään ja miten toimitaan. Sitten mentiin sinne hius- ja meikkipisteelle. Oli aivan luksusta olla meikattavana ja kammattavana, tuntui kun olis jossain muotiviikoilla. Meille oli siis hommattu noin 15 kampaaja/meikkaajaa, jotka sitten teki mitä hurjimpia viritelmiä. Mulla itellä oli päässä pieni pala roskapussia, muovipullo ja sanomalehteä.

Kiirettä piti, hälinää riitti ja paniikki oli jokaisella. Mutta tosta kaikesta huolimatta oli aivan uskomattoman hauska päivä!

Sitten meikin vuoro. Mun asussa oli siis pinkkiä ja mustaa, joten meikkikin tehtiin sen mukaisesti. Noi pisamat oli vähän hassu juttu, mutta tykkäsin kyllä meikistä!

Mun ihana opettaja, Ms. Alonso! 

joskus asusta pois pääseminen tuottaa hankaluuksia...

Ja nyt taas normivaatteissa! Aijettä oli kyllä hauskaa! Tuntu hassulta ajatella, että mä oon muotinäytöksessä, mä oon mallina, ja mä kävelen catwalkilla... No, kai sitäkin oli kerran pakko kokeilla!

Rousiii

A-team

Moikka!
Tänään koulussa saatiin väliaikaraportit, eli siis vaan meidän arvosanat virallisella paperilla. Meillä on sellanen nettisivu (esim Wilman kaltainen), jossa näkee numerot yms, mutta tällä hetkellä se nettisivu on nurinkurin, joten numeroita ei olla vähään aikaan nähty. Mulle tuli siis aivan yllätyksenä, että mun arvosanat on nousseet!
Täällä koulu on helppoa, mutta mulla on esim historiassa ja matikassa ollut vähän vaikeeta ton kielen takia. Matikka on matikkaa joka puolella, mutta täällä keskitytään enemmän niihin termeihin ja eri teorioiden opetteluun, kuin siihen itse laskemiseen. Ja sekä historia että englanti on tosi vaikeita ollu mulle, koska ne termit ja kirjan tekstit on tosi vaikeeta sanastoo, sellasta, mitä en entuudestaan välttämättä osaa. Kirjassa ei siis lue että "87 years ago our founding fathers created a new country, in which men are created equal", vaan lukee "four score and seven years ago our fathers brought forth on this continent, a new nation, conceived in Liberty, and dedicated to the proposition that all men are created equal". Aina, kun luen jotain tekstiä, ajattelen että joo kyllä mä tän ymmärrän ihan hyvin, mutta sitten kun opettaja vaikka kysyykin multa jotain, en osaakkaan enää selittää sitä juttua.
Täällä saadaan numerot vähän eri menetelmällä kun siellä suomessa. Siellä esimerkiks tuntiaktiivisuus voi nostaa huonon koenumeron, esim 6, hyvään numeroon todistuksessa, esimerkisi 7 tai jopa 8. Täällä on ihan yhdentkevää, ootko tunnilla aktiivinen vai et. Täällä jokainen läksytehtävä vaikuttaa jonkin verran, ja jokaviikkoiset pikku testit vaikuttaa yhtä lailla. Sitten on isommat kokeet pari kertaa vuodessa, jotka vaikuttaa myös. Aluks mä tein aina tunnollisesti mun kaikki läksyt, oikeesti panostin siihen opiskeluun. Ekat viikot mulla olikin kaikki arvosanat 100%, mutta sitten aloin vähän lusmuileen, ja numerot laski siihe 75-85%... Sitten tajusin taas alkaa tekemään läksyjä ja panostaan, ja hups kaikki taas nousussa! Täällä on tosi helppo nostaa huono numero hyvään.
Tänään sitten siis saatiin ne välitodistukset, ja mulla oli 6 A:ta, ja yksi B. Eli siis aika hyvin! Kaikki, jotka sai pelkkiä A.ta ja B:tä pääsi pois iltapäivätunneilta. Mentiin sitten ruokalaan, kuunneltiin musiikkia, pelattiin bingoa, syötiin koulun tarjoamia herkkuja ja kulutettiin aikaa, sillä välin kun muut opiskeli.

Saatiin sitten myös tollaset t-paidat, jossa lukee A-team. 

tuleva hikke, Roosa 

Masi

Heippa taas!
Hauskaa viikon alkua, mulla jatku viikonloppu vielä tähän maanantailla veteraanien päivän takia, eli viikonlopputunnelmissa vielä elellään! Mulla ei ollut tänään oikeestaan mitään tekemistä, joten päätin nyt vihdoin toteuttaa yhden kuvausjutun, jonka oon jo aikoja sitten luvannut tehdä.
Ennen mun lähtöä käytiin syömässä mun sambakavereitten kanssa. Sain siinä sitten vikat halit ja kukkia, ja sitten tollaisen kivan pikku örkkimörkin. Eli mun kaveri Milla anto mulle tollasen vihreen sarvikuonon, jonka nimeksi sitten annettiin Masi. Millalle lupasin, että otan Masin mukaan mun juttuihin ja räpsin kuvia masin kanssa, mutta se vähän jäi...

Tossa siis masi ennen lähtöä.

Tänään sitten otin Masin mukaan ulos, ja otin nyt edes sitten muutaman kuvan Masi sarvikuonon kanssa. Pääsee Masikin vähän näkeen Floridaa!

Ei tässä muuta, Masi lähettää terkkuja! <3
Rousi

tanssi - elämän eliksiiri

Heippa ihmiset!
Nyt on kyllä hymy korvissa niin että pihisee! Tulin siis juuri tanssitunnilta, ja fiilis on katossa!
Niille jotka ei tiedä, olen siis tanssinut karnevaalisambaa vuodesta -05 lähtien, joten tanssi on aina ollut suuri osa mun elämää. Jossain kohtaa oon ollut kyllästynyt sambaan, ja halunnut kokeilla jotain muuta, mutta nyt oon kyllä huomannut samban olevan se mun juttu. Täällä mun koulussa on siis Just Dance Club, ja sitä sitten päätin kokeilla tossa jokin aikaa sitten. Se ei oikeen tuntunut mun jutulta, oli vähän liian "ghettoo" mulle, koska samba on tosi naisellinen ja soljuva tanssi, ja tuolla tanssikerhossa oli lähinnä street dancee yms, jotka oli sitten vähän liian kovia mun tyyliin. Tottakai pitää osata mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta toi oli jo kaukana horisontissa mun tyylistä. No, sitten hetken aikaa mietin että mitäs nyt, ja sitten mun host äiti Jana löysi tosta muutaman minuutin pyörämatkan päästä kivan urheilumestan, jossa on Zumbaa ja Jazzerciseä.

Oon aina ollut vähän skeptinen ton Zumban suhteen, koska oon aina jotenkin ajatellut, että se ei oo milläänlailla tanssia, ja muutenkin oon aina kattonut zumbamainoksia vähän hämilläni. Oon ollut kai kahella zumbatunnilla tota ennen, joten tavallaan se ei ollut edes niinkään ennakkoluulo. No, päätin sitten kuitenkin kokeilla. Ehkä tää johtuu siitä, että kaipaan tanssia puolen vuoden tauon jälkeen, mutta se oli tosi kivaa! Siis liikkeet oli helppoja - mikä on ehkä se syy että aiemmin en ajatellut sitä niinkään tanssina, vaan minä tahansa jumppatuntina. Liikkeet oli kuitenki suhteellisen saman tyylisiä mitä siellä kotisuomessa mennään joillain tunneilla, ja jopa samban perusaskelta mentiin tuolla! Eli mä olin väärässä, kyllä se on ihan tanssia. Biisit oli suuri osa brasilialaisia, joten osa niistä biiseistä oli jopa samoja mitä siellä suomessa on sambatunneilla. Tunsin oloni niin ihanan kotoisaksi! Osa liikkeistä oli tosi yksinkertaisia, joten päätin vähän kikkailla ja muutamassa kohtaa tein jonkun askelsarjan tuplatempoon tai lisäsin kikkoja, ja tunnin jälkeen se vetäjäkin tuli mulle sanoon, että se oli hyvä että laitoin vähän joka juttuun lisää haastetta meikäläiselle. Kaikki muut siellä tunnilla oli siis aikuisia mammoja, joten sarjat oli suunniteltu vain urheiluun, joten päätin vähän kikkailla ja pitää taitoja yllä. 

Nyt kyllä oon niin ilonen et ei mitään rajaa! En oo ees tajunnut, kuinka paljon tanssia oon kaivannut tässä puolen vuoden aikana! Samba ei tuu koskaan lähteen pois mun rutiineista, ei koskaan! 

Ja lähtee kaa koo nee!

Rooousi 

international hug an exchange student -day

Moikka mussukat!
Hauskaa perjantaita kaikille! Tänään on suuri päivä kaikille vaihtareille. No ei oikeestaan, mutta ihan hauska idea. Eli siis 8. marraskuuta, tänään, on international hug an exchange student -päivä, eli kaikkia vaihtareita tulisi halata. ( kirjotin ensiksi että hakata... onneksi huomasin virheen.)

Tänään ja eilen mun Facebook ja Instagram olikin sitten pullollaan muiden vaihtarien jakamia samanlaisia kuvia. Mä elän vähän viiveellä, joten sain kuulla tosta jutusta vasta eilen Sannin kautta. No, sentään päivää aiemmin, ettei myöhemmin! Tottakai sitten laitoin omaanikin instagramiin ton kuvan... Pakkohan se nyt on haleja yrittää kerätä. Koulussa sitten kaverit tuli ja halas, osa jopa pariin otteeseen :)
Musta tollanen on ideana tosi kiva. Ihan turhahan se on, mutta jotenkin tuntuu hauskalta idealta. Kyllä mä ainakin menisin halaan, jos joku mun kaveri/ puolituttu laittais vastaavanlaisen kuvan!

haliterveisin, Roosa

lähellä mutta kaukana

Heippa lukijat!
Mulle tässä lähiaikoina ei oo oikeestaan mitään erikoista tapahtunut. Perus koulua ja perheen ja kavereitten kanssa hengailua. Ajattelin vähän kirjottaa nyt mun tunteista ja muista syvällisemmistä jutuista. Tää postausidea lähti liikkeelle siitä, että kaksi muuta vaihtaria (en nyt nimiä laita) täältä mun läheltä on tosi koti-ikäväisiä ja toinen niistä lähti jopa pois, takaisin omaan kotimaahansa.

Ennen tänne tuloa, STS:n valmennustilaisuudessa kovasti varoteltiin, että niihin suomikavereihin ja vanhempiin ei saisi pitää yhteyttä juuri ollenkaan.

No, mulla on tossa kohtaa vähän eri mielipiteet. Mä skypetän mun isän ja äidin kanssa noin kerran viikossa, ja sit Whatsappissa jutellaan vähän useemmin. Kavereitten kanssa juttelen kans skypessä aina välillä, ja sitten niidenkin kanssa on Whatsapp -ryhmiä sun muuta. Eli voisin oikeestaan sanoo, että ei oo varmaan ollut kokonaista vuorokautta, että en olis jollekkin suomikaverille jutellut jotain kautta. Ja koen, että toi on mun kohdalla just toimiva systeemi. Tällä tavoin en tunne olevani mitenkään ulkopuolinen - olen silti jutuissa mukana! En tunne olevani kaukana, koska tiedän mitä suomeen kuuluu.

Mun isäntäperhe on aivan uskomattoman ihana. Se on ehkä suurin syy siihen, että mulla ei oo mitään suurempaa koti-ikävää. Tottakai välillä tulee hetkiä, jolloin toivoisin olevani siellä meidän olohuoneessa kattomassa frendejä mamin kanssa, tai juttelemassa isän kanssa musiikista. Mutta mulla on täällä perhe, joka on oikeesti mun oma perhe. Mulla on isä, äiti, veli ja lemmikit. Mun ei oo tarvinnut muuttaa mitään itsessäni, voin olla täysillä mukana jutuissa, ja mun ei tarvi juurikaan miettiä mitään kun oon täällä. Mun ei tarvitse olla varpaillani sanomisieni kanssa, tai peitellä jotain mun olemuksessa ja mielipiteissä. Mulle aina sanottiin, että isäntäperhe on se suurin tekijä vaihtarivuodessa. Olin ton kanssa vähän kyyninen, ja ajattelin että jos mulle tulee huono perhe, niin sitten meen perheen ehdoilla ja ehkä muutan jotain itsessäni. Nyt kun ajattelee, mä en olis pystynyt muuttamaan mitään itsessäni ilman, että se tuntuisi jotenkin väärältä. Mun isäntäperheen kanssa tuntuu, että oltaisiin tunnettu jo tosi kauan. Meillä on omia inside -juttuja, ja ollaan loppujenlopuksi tosi samanlaisia mielipiteiltämme. Tietenkin jokaisen persoonallisuus on täysin erilainen, mutta meillä ne sujahtaa mukavasti kiinni toisiinsa!

Joten, tein sitten seuraavanlaisen johtopäätöksen: isäntäperhe vaikuttaa sun vaihtarikokemukseen enemmän kuin osaat ees arvata! Mun perhe jotenkin osaa tunkeutua mun pääni sisään ja tietää just eikä melkeen, mikä on mulle hyväksi. Siellä kotisuomessa sä ehkä ajattelet, että tää on hassua asua tuntemattomien ihmisten luona, ja saattaa tuntua hassulta, että tunnen oloni kotoisaksi uudessa paikassa uusien ihmisten keskellä. Mä ajattelin samalla tavalla ennen kun tapasin tän perheen. Tätä ei voi sanoin kuvailla oikeesti. Kuulostaa, että toistan vain samaa asiaa "mun perhe on ihana", mutta se on niin totta! Mulla on mielessä sellainen idyllinen kuva, jossa mun oma äiti, isä, lemmikit ja täältä äiti, isä, veli, ja lemmikit kaikki yhdistyisi, ja mulla olisi yksi iso perhe! 

Aluks mulla ei oikeestaan ollut kaverijuttuja koulun ulkopuolella. Olin koulussa aina tiettyjen kavereitten kanssa, mutta koulun jälkeen ja viikonloppusin hengasin aina kotona tai tuttavaperheiden kanssa. Nyt oon lähentynyt tosi paljon Dalyn ja Victorian kanssa, ja itseasiassa tossa parinkymmenen minuutin päästä Daly tuleekin hakemaan mut täältä. Myös noi muut vaihtarit on tullu mulle tosi läheisiksi, ja pidetään niitten kanssa paljon yhteyttä! Koulussa on myös muita kavereita, joiden kanssa koulussa hengailen. Eli ihan turhaan aluks stressasin kavereista! Se vaan ottaa oman aikansa, ja vaatii rohkeutta mennä vaan jutteleen. 

Ei mulla muuta <3 

Homecomingweek

Hyvää ja aurinkoista - väsynyttä - huomenta!
Eilen oli siis yksi amerikkalaisten teinien kohokohdista, homecoming! Se on siis koulun järjestämät bileet, jota edeltävänä päivänä oli sitten futispeli. Tää on aika iso juttu täällä, koko viikon on ollut erilaista ohjelmaa sun muuta, joten mennäämpäs nyt ajassa taaksepäin, tän viikon maanantaihin:
Koko tää viikko on ollut koulussa tosi hauska. Joka päivälle on ollut oma teema, jonka mukaisesti saa sitten pukeutua. Maanantaina oli ´Merica Monday, eli sinistä ja punasta ja valkosta päälle! Maanantaista mulla ei valitettavasti ole kuvaa, koska en itse pukeutunut..... Mutta sitten tiistaihin. Tiistain aihe oli Through the ages, eli eri ikäkaudet oli edustettuna koulussa. Kaikkein nuorimmat oli vauvoja, sitten teinejä, aikuisia ja vanhuksia. Mä olen junior, eli kuuluin tohon aikuisiin. Mun kaveri Dali oli myös aikuinen - hieman erilainen sellainen...

Mä olin siis aivan tavallinen "aikuinen ", eli en laittanut mitään erilaisia vaatteita päälle. Dali taas sitten päätti repäistä oikeen kunnolla, ja päätti olla huikea hobo! Eli sillä oli siis kyltti, jossa lukee "too ugly to prostitute, need change", ja sitten peltipurkki, johon se keräs ihmisiltä kolikoita. Se tais saadakin jonkin verran rahaa, kyllä se jonkun keksin noilla osti!! 

Sitte kohti keskiviikkoa: Mathletes vs. athletes. Eli freshmenit (9lk) ja sophomoret (10lk) oli nörttejä, ja juniorit (11lk) ja seniorit (12lk) urheilijoita. En tiedä miksi, mutta oikeen kukaan ei keskiviikona pukeutunut... Osa tietysti panosti, muttei juurikaan, minä mukaan lukien... 

Joten jatketaampa torstaihin, joka oli siis myös halloween : Halloweentown High, oli aihe, eli siis halloween asut päälle! Mä en mun ihanaa ninja -asua laittanut, vaan päätin mennä hippinä - yllättävän vaikea ja erikoinen valinta mulle. (huomaa sarkasmi).

Perjantaina sitten taaskaan kovin moni ei pukeutunut... Aiheena oli Color wars, eli joka ikäluokka pukeutu tiettyyn väriin. Junnujen väri oli kulta/kelta, joten laitoimpa vaan keltasen paidan päälle... Ei kovin ihmeellistä. 

Sitten perjantaina oli myös sellanen tapahtuma koululla, että kolmella dollarilla pääset pois parilta tunnilta ja pitään hauskaa. No tottakai maksoin kolme dollaria, jottei tarvitse  opiskella hehe. Mentiin siis jumppasaliin ja siellä sitten oli futisjoukkueen esittelyä, hauskoja sketsejä, musiikkia, vaikka mitä kilpailuja ymsymsyms. Jos joku vaihtari tätä lukee, ja tietää mikä on pep rally, niin toi oli periaatteessa samanlainen, mutta kesti triplasti pidempään!

Sitten eilen lauantaina oli itse homecoming, johon koko viikko oltiinkin sitten valmistauduttu! Se oli sellasessa hienossa "kartanossa", jossa muutenkin tapahtumia järjestellään. Oli juomaa, jotain pikku naposteltavaa, oma DJ, iso tanssilattia - jossa lähes koko ilta tulikin sitten vietettyä. Menin sinne siis yllättäen Dalin kanssa, ja muutama sen kaveri liittyi messiin. Käytiin tanssimassa, välillä tanssittiin muidenkin kanssa ja pidettiin hauskaa! 

Joka vuotena on joku aihe, jonka mukaan homecoming -tila on sisustettu yms. Tänä vuonna aiheena oli Shades of Shanghai, eli paperilyhtyjä, valokuvioita ja "hassua kiinalaista kirjoitusta" löytyi joka puolelta. Oli tosi hienosti sisustettu paikka! 

Selfie time! 

Oli tosi kiva kokemus! Ei se kyllä mikään aivan päätähuimaavan erikoinen juttu ollut, mutta oli mulla hauskaa, ja saimpahan ostaa uuden mekon!

Heissansaa, rousipousi! 

Trick or treat

Hauskaa halloweenia ihmiset!
Täällä jenkeissä halloween on tosi iso juttu. Siis kuukautta aikasemmin aletaan valmistautuun, laittaan koristeita ulos ja vaikka mitä. Meidän asuinalueella on tosi paljon lapsia, joten joka talossa ollaan aivan älyttömän innoissaan halloweenista, mikä tarkoittaa paljon hienoja koristeita ja ylipäänsä hullua innostusta. Eilen sitten varsinaisena halloweenina pukeuduttiin koko perheen voimin...... ninjoiksi! Oli isäninja, äitininja, poikaninja ja tyttöninja. Olis ollut koiraninjakin, mutta päätettiin että Gunny on tällä kertaa vanki, eikä ninja. Oltiin kaikki sitten asut päällä ja meininki katossa, ja kutsuttiin pari ystäväperhettäkin mukaan, ja mulle kaveriksi toinen vaihtari, ihana thaityttö Pretty! Siinä sitten suurella porukalla lähdettiin karkkia keräämään, ja lapsillehan sitä karkkia riitti vaikka hur mycket! Musta tuntu että mä olin ehkä enemmän innoissani kun kaikki lapset... Eihän siinä oo mitään pahaa, eihän?

Sitten karkittelujen ja keppostelujen jälkeen mä ja Pretty suunnattiin mun kaverin Jimmyn talolle, jossa oli siis aivan huikee meininki. Sielläkin jaettiin lapsille karkkia, mutta sun piti näyttää tanssimuuvit ennen karkin saamista! Musiikki soi lujalla, oli erilaisia valoja, kaikilla hauskat asut päällä ja porukka tanssi kun viimeistä päivää! Siis mun mielestä toi on aivan huikee idea, et ei vaan jaa karkkia tosta vaan, vaan ensin pitää tehdä jotain, jotta sitten sen karkin saa! Siellä me Prettyn kanssa sitten tanssahdeltiin ja annettiin mukuloille karkkia. Ja edelleenkin, mä olin se kaikista innostunein!

Tiedän et vielä ei oo uusivuosi, mutta kerron jo etukäteen yhden uudenvuodenlupauksistani: Ensi vuonna siellä kotisuomessa mä teen kaikkee tällästä kivaa! Siis vaikkei suomalaiset juurikaan vietä halloweenia, ei se tarkota sitä ettenkö mä voisi sitä alkaa viettämään ja houkutteleen ihmiset mun mukaan! Eli siis, vuoden päästä, meillä kotona, laitetaan ihmiset tanssiin! Tää oli lupaus.
Mutta aijettä, oli aivan sairaan hauska päivä eilen! Ymmärrän täysin, miks amerikkalaiset rakastaa halloweenia. Tästä lähtien mäkin rakastan.

your own tiny little pumpkin <3