Moi!
Täällä rapakon toisella puolella mulla on veli, nelivuotias Connor. Connor on luokan herrasmies, se johon kaikilla tytöillä on pieni ihastus. Tästä syystä johtuen Connor kutsutaan joka ikisille synttäreille. Tossa muutama päivä sitten oltiin Connorin kaverin, Jaken viisivuotissynttäreillä, ja asiaa miettiessäni sain idean kirjoittaa tästä blogiini. Minun omista synttärikemuistani tossa iässä on se reilut kymmenen vuotta, mutta pysyyhän tuollaiset spesiaalipäivät mielessä ihan aikuisuuteen saakka, joten pystyn ns. vertaamaan mun ja mun kavereiden synttäreitä näihin jenkkisynttäreihin. Enkä halua millään tavalla syrjiä kumpaakaan tyyliä, kerro vain omat kokemukseni ja henkilökohtaiset mieltymykseni.
Ensimmäisenä erona on se, että lasten synttäreille kutsutaan vanhemmat mukaan. Siellä kotimaassa en ainakaan muista, että lasten vanhemmat olisi juhlissa niinkään mukana, ellei vanhemmat ole keskenään ystäviä tai lapsi ole yksinkertaisesti liian nuori olemaan ilman vanhempia. Eli täällä automaattisesti yhtä lasta kohtaan on vähintään yksi, usein kaksi tai jopa kolmekin, aikuista. Mekin usein mennään koko perheen voimin Connorin kavereiden juhliin.
Sitten se juhlapaikka - ai että. Siellä Suomessa suurimmaksi osaksi ainakin mun kaveripiirissä synttärikestit on aina synttärisankarin kotona. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, juhlat on kesäisin siellä takapihalla ja talvella sisätiloissa. Täällä on juhlat lähes aina jossakin vuokratilassa. Eikä missä tahansa tilassa, vaan jossakin kyseiseen tilaisuuteen tarkoitetussa paikassa, esimerkiksi suuri pomppulinna- ja likumäkihalli tai muu vastaava. Tottakai on aivan ihanaa, että tollaisia paikkoja on, ja varmasti lapset rakastaa siellä riehumista todella paljon, mutta mun mielestä on vähän älytöntä tollanen. Jos oma talo on pieni, ja vieraita on tulossa paljon, silloin on eri asia ja on järkevämpää vuokrata joku tila, mutta jos omalle takapihalle mahtuu, mä ainakin itse järjestäisin kestit siellä ja keksisin lapsille puuhaa pihalla.
Sitten tarjottaviin! Täällä tyydytään pepperonipizzaan ja kakkuun. Ehkä vähän sipsejä. Tässä asiassa jenkit menee siitä, missä aita on matalin. Pienet lapset on varmasti tyytyväisiä pizzaan ja sinisellä kuorrutteella valeltuun kakkuun, mutta vähänkin vanhemmat lapset osaa jo ymmärtää paremman päälle. Mä juttelin juuri mun äidin kanssa tästä aiheesta, ja se sanoi, että mun omilla synttäreillä on ainakin aina ollut monen sorttista tarjottavaa, mansikkakakusta karkkeihin, karjalanpiirakoista koktailtikkuihin ja hedelmäkulhoihin. En sitten tiedä että olinko erityisen vaativa prinsessa, mutta mun mielestä toi monipuolisuus ja tarjottavien "parempi laatu" on hyvä juttu. Suomessa monilla - jopa lähes kaikilla - kesäsynttäreillä oli itsetehty kakku kotimaisilla marjoilla koristeltuna. Täällä on ylimakea kerma-taikinamössö, joka on päällystetty kirkkaanvärisellä kuorrutteella. Edelleenkin, mieluummin se itsetehty ja tuore mansikkakakku...
Tottakai ymmärrän, että jenkkilässä ihmiset panostaa lapsiin ja lemmikkeihin eniten, mutta mulle tää juttu on silti vähän outo ja eriskummallinen. Lasten synttäreihin käytetään todella paljon rahaa, koska jos vuokraa juurikin sen pomppulinna- ja liukumäkihallin, varaa ruokaa kaikille lapsille ja heidän perheilleen, tilaa sen pellen tai taikurin esiintymään juhliin, ja sitten vielä jokaiselle lapselle ne hullunhauskat kangaskassit kotiinviemisiksi, niin kyllä siihen yllättävän paljon rahaa saa hukkumaan. Okei, munkin synttäreillä on aina ollut esimerkiksi ongintaa, että sitten sai jonkun pussukan jossa oli turhaa sälää, mutta täällä yhden pussukan hinta saattaa helposti olla 10-15 dollaria. Kyllähän mäkin aina olen halunnut sen uuden mekon synttäreille, ne kaikki tarjottavat, koristelut ja ongintapalkinnot ja vaikka mitä, mutta yhtään epäröimättä voin sanoa, että mun synttärit on maksaneet puolet vähemmän mitä täällä samanikäisen lapsen pippalot tulisi maksamaan.
Mulla saattaa olla pientä katkeruutta tässä, mutta kyllä mä silti arvostan enemmän niitä mun omia kesäsynttäreitä ja itsetehtyjä mansikkakakkuja takapihalla <3
Roosapoosa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti