Lyyli Lylander, 4.7.2003 - 30.3.2014

Moi!
Tämä viikonloppu oli todella hauska, vietin sen kavereiden kanssa leffoja katsellen ja sängyssä löhöillen. Tänään sunnuntaina sitten mun äiti kertoi surullisia uutisia, sillä meidän rakas kissamme Lyyli jouduttiin lopetamaan tänään iltapäivällä. Lyyli oli melkein 11-vuotias, eli oli jo suhteellisen vanha kolli. Sain Lyylin, kun olin menossa ekalle luokalle. Muistan vieläkin sen hetken, kun haimme Lyylin sen vanhalta omistajalta. Lyyli oli ihan napero, ja niin olin minäkin. Muistan, kun ajettiin kotiin Lyylin kanssa, ja katselin uutta perheenjäsentä erittäin tarkkaavaisesti. Lyylillä oli nenänpäässä ja selässä sydämen muotoiset mustat täplät.  Lyylin nimi sai alkunsa mun päiväkodista. Olin päiväkodissa siellä Tampereen Ahlmanin vieressä, joten päiväkotini vieressä oli paljon lehmiä ja vuohia ja vaikka mitä. Erään vuohen nimi oli Lyyli, ja jostain kumman syystä ihastuin siihen nimeen niin paljon, että halusin nimetä kissani Lyyliksi.
Lyyli oli poika, mutta erittäin "naisellinen" sellainen. Lyyli tykkäsi kaikesta pinkistä, kiiltävästä ja höyhenistä. Tällaisena samban harrastajana sain huomata, että Lyyli oli aina mielellään auttamassa mua tekemään mun sambapukuja. Lyyli tykkäsi makailla pehmeiden sulkien päällä ja leikkiä erilaisilla paljeteilla ja strasseilla.
Meillä on ollut useita kissoja mun elinaikana, ja kaikki ne on jouduttu jossain kohtaa lopettamaan, mutta ei se koskaan helppoa ole. Mä kiinnyn asioihin, ihmisiin ja eläimiin todella helposti, joten eläinten lopettaminen on mulle aina todella rankkaa. Siitä pääsee aina yli, mutta ei se koskaan helpotu. Tiedän, että nyt Lyyli on nyt siellä samalla vihreällä niittypellolla juoksentelemassa muiden kissojeni kanssa, tiedän, että Lyylillä ei ole enää mitään kipuja ja kärsimyksiä, ja että Lyyli on nyt onnellinen. Nyt Lyylillä on rajaton määrä kissanminttua ja sen rakastamia tortilla-lättyjä, se saa leikkiä niillä pinkeillä höyhenillä niin paljon kuin sielu sietää. Noista huolimatta, mulla on ikävä Lyyliä. En ole nähnyt sitä yli puoleen vuoteen, joten tää on todella rankkaa.
Mutta niinkuin kaikesta elämässä, tästäkin pääsee yli. Mulla tulee aina oleen ikävä lyyliä, mutta se helpottuu ja vähenee ajan kanssa.

Lyyli, olet rakas.

Roosa