Tavoitteet

Tervehdys!
Tää on sellainen postaus, jonka kirjoittamista olen pohtinut jo pitkään. Tämä aihe on mulle jo ajankohtainen ja usein mielessä, joten päätin nyt rohkaistua ja kirjoittaa tästä aiheesta. Tulevaisuus ja tavoitteet - suuria sanoja. Varsinkin täällä jenkeissä monet mun ikäiset alkaa nyt jo hakemaan yliopistoihin. Mulla on vielä lukion kakkonen ja kolmonen edessä, mutta pian on mullakin ihan oikeasti se aika kun pitää alkaa jo pikkuhiljaa tietämään että mitä sitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan meikäläisen kohdalla. Minä olen onneksi onnistunut  karsimaan mahdollisuudet kahteen alaan, jotka mua kiinnostaisi. Se "vähemmän kiinnostava" on psykologia. Mua on pitkään kiinnostanut psykologia, ja se olisi varmasti todella mielenkiintoinen ala. Lukion ykkösellä kun otin psyka ykkösen, oli aivan liekeissä. Täälläkin opiskelen psykaa, ja se on mun mielestä todella kiinnostavaa ja hyödyllistä, vaikken sitten sitä päätyisi opiskelemaankaan. Mua kuitenkin mietityttää se, että mitä mä sitten oikeasti tekisin. Psykologian ala on niin laaja, että mulla on vaikeuksia määrittää sitä tiettyä duunia, joka kiinnostaisi yli muiden. Tällä hetkellä mua eniten kiinnostaa kylläkin journalismi. Mun unelma olisi kirjoittaa johonkin matkustuslehteen, ja työn puolesta reissata ympäri maailmaa, kirjoittaa siitä ja heittää mukaan muutamia valokuvia. Kirjoittaminen on aina ollut mulle mieleistä, ja se on sellainen asia, jota oikeasti haluan parantaa. Tykkään kirjoittamisesta ja bloggaamisesta, ja mun pitää vain ylläpitää tätä kirjoittamista ja parantaa taitojani.
Mulla ja mun host-äidillä Janalla oli tossa pari päivää sitten todella suuret keskustelut, sillä puhuttiin juurikin tulevaisuudesta ja tavoitteiden asettamisesta ja omiin kykyihin uskomisesta. Jana on hyvä esimerkki siitä, että ihminen voi yksinkertaisesti päättää onnistuvansa jossakin, ja laittaa lisää vettä rattaisiin ja laittaa asiat onnistumaan. Jana on opiskellut vaikka mitä, on hyvä monessa asiassa, mutta jossain kohtaa elämää hän päätti, että haluaa jotain muuta. Pystyy johonkin muuhun. Mun oma perhe ja sitten tämä isäntäperhe yrittää kovasti takoa mun päähän, että mä en oikeasti ole sulkenut yhtäkään ovea mun elämässä. Kaikki ovet on vielä avoinna, osa ehkä vain vähän raollaan, mutta silti avattavissa. Jos mä oikeasti päätän, että musta tulee vaikka se journalisti, niin tottavie se tulee tapahtumaan! Voi olla, että mun täytyy aloittaa aivan sieltä pohjamudasta, mutta sieltä mulla on mahdollisuus ponnistaa astetta korkeamalle, ja taas hieman korkeammalle, kunnes olen siellä missä halusinkin olla.
Jos toi journalismi juurikin on se mun intohimo, mitä mä voin tehdä edetäkseni alalla? Toki mulla on jo tämä blogi, mutta ei tämä nyt mua kovin pitkälle kuitenkaan vie. Lukion jälkeen lähden opiskelemaan mun tulevaisuudenhaaveisiini sopivaan paikkaan, ja siinä sivussa jatkan varmasti kirjoittamista, esimerkiksi blogin muodossa. Nyt parin päivän sisällä mä olen yksinkertaisesti päättänyt, että jos mä kovasti jotain haluan, sen mä pystyn saavuttamaan. Tällä hetkellä toi kirjoittaminen, valokuvaaminen, ja etenkin niissä taitojeni kehittäminen on mulla tavoitteena. Jos se journalismi oikeasti on mua varten, mä pystyn siihen. Se vaatii aikaa, keskittymistä, kärsivällisyyttä, ja etenkin uskomista itseeni, mutta mulla on kaikki mahdollisuudet siihen. Mulla on kaikki mahdollisuudet olla se paras, jos vain jaksan ponnistella sen eteen ja tehdä töitä.
Toivottavasti olen oikeassa. Kyllä hymy tulee huulille kun ajattelee sitä, että jossain kohtaa elämää mä voisin olla vaikka juurikin se, joka kirjoittaa työkseen. Ei mun taidot vielä mihinkään riitä, mutta nyt mulla on oikeasti halua parantaa taitojani. Alan kirjoittamaan ja kuvailemaan enemmän, käyttämään aikaa enemmän. Toivottavasti saisin tälle blogillekin vähän tasokkuutta ja jatkuvuutta teksteihin!

Roosa